Sekstiviestit

Viime yönä kännykkä piippasi viestiään juuri, kun olin vaipunut uneen. Onneksi ei tällä kertaa ollut kyse mistään ikävästä asiasta. Piippaus epätavalliseen aikaan, siis yömyöhällä tai aamuvarhaisella, aina sävähdyttää. Saman tekee tietenkin puhelinsoitto. Viesti saattaa koskea mitä tai ketä tahansa.

Minä pidän kännykän auki myös yöllä, ihan itseni takia. En irrota lankapuhelintakaan seinästä, vaikka olisin väsynyt. Turvapuhelin? Suljen kännykän vain tilanteissa ja paikoissa, joissa niin vaaditaan. Sitä kun ei saa äänettömälle. On sen verran rikki. Aika vanha Nokian malli.

Milloin koko maamme kattavat linkkimastot (jollainen tuosta kuvastakin löytyy) kuljettavat ikävää, surua ja kaipausta, milloin taas iloa ja kuulumisia. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kirjoittaisin (tarvinneeko niitä nykytekniikalla kirjoittaakaan, siirtyvät varmaankin jollakin piuhalla koneen muistiin) tekstiviestit muistiin. Tiivistettyä tietoa, pakattuja tunteita, lyhyttä informaatiota. Laidasta laitaan.

Sekstiviesti-sanan nappasin eräästä nettikyselystä, jonka otantaan olen jollakin tavalla joutunut. En enää muista miten. Huvittava näppäilyvirhehän se oli, mutta juuri tuolloin osuva ilmaus. Tekstiviestipäiväkirja. Tekstiviestiruno. Tekstarilyhenteet. Asia on itse asiassa isompi kuin tulee ajatelleeksi näppäillessään tavallisimpia omia viestejään: OK. Kiitos samoin. Tervetuloa. Good night, sleep tight. Miss you. Love. Mom.