Lasten satu

JÄNÖ KÄPÄLÄN PUKUHUOLET

Oli varhainen kevät. Tuntui, että keväät tulivat entistä aikaisemmin. Ulkona oli kosteankylmää, mutta lumilämpäreitä oli enää harvakseltaan siellä täällä. Jänö Käpälä, Reunametsän pupupäällikkö, oli tullut lämpimään tupaan kuivattelemaan kastuneita käpäliään ja turkkiaan. Samalla se pitkillä korvillaan kuunteli radiosta PupuX-asemaa, koska kohta tulisivat Reunametsän viimeiset uutiset ja säätiedot.

Jänö Käpälä oli hiukan huolissaan asustaan, joka oli edelleen kokovalkoinen. Sen kavereillakin oli. Maa oli melkein paljas talven valkoisesta eikä mikään antanut suojaa vaarallisten eläinten, Kettu Repolaisen ja Heikki Haukan, silmiltä. Niiden varjotkin olivat pelottavia. Olihan Jänö Käpälällä oma osoite, mutta ei se siellä pimeässä loukossa pitkään yksin viihtynyt. Piti päästä ystävien seuraan. Niillä retkillä vaani aina vaara.

Jänö Käpälälle palautui elävästi mieleen edellinen syksy. Se oli ollut silloin vielä keskenkasvuinen. Äpärettä kasvavalla pellolla se oli saanut loikkia henkensä kaupalla siksakkia, kun läheisen maalaistalon lapset, ihmisenpennut, olivat huutaneet sitä kiinni. Jänöä oli pelottanut niin kovasti, että se oli lopulta sydän pamppaillen ja ristihuulet väpättäen painautunut ojanpohjalle ja pistänyt päänsä pensaaseen. Ihmisen pennut olivat tulleet ja ottaneet sen syliinsä ja riemuissaan kantaneet Jänön tupaan.

Turhaan Jänö oli pelännyt. Nämä lapset pitivät eläimistä ja tahtoivat vain itselleen lemmikin. Jänölle tarjottiin herkkuja apilasta lähtien, mutta ei se viihtynyt vakituisesti sisällä. Se ikävöi Reunametsän väkeä. Aikuisten neuvosta talon lapset ymmärsivät asian ja Jänö sai loikkia takaisin vapauteen. Ystävällisen kohtelun rohkaisemana Jänö oli siitä lähtien vieraillut talossa säännöllisesti. Hänellä kun ei ollut omaa radiota.

Nyt alkoivat Reunametsän paikallisuutiset ja kohta tulisi myös säätiedot. Uutistenlukija kertoi metsässä liikkuneista retkeilijöistä, jotka olivat jättäneet yhden muovikassin ja juomatölkin jälkeensä. Varoitettiin astumasta teräväreunaiseen tölkkiin. Siivouspartio lähtisi liikkeelle heti huomisaamuna. Muovikassikin olisi vaarallinen ensikertalaisille. Jäniksiä neuvottiin olemaan pistämättä päätään muovipussiin, vaikka kuinka pelottaisi. Pensaat, vaikka lehdettöminä harvatkin, olisivat turvallisempia piilopaikkoja.

Lopulta tulivat säätiedot. Pakkanen palaisi vielä ainakin pariksi viikoksi ja uutta lunta saataisiin vielä, ennustettiin. Jänö Käpälä huokasi helpotuksesta, sillä Reunametsän räätälin kevätkiireet olivat hirmuiset. Puolelta jäniksistä puuttui sopivankokoinen kesäpuku. Onneksi uutiset lupasivat lisäaikaa. Tyytyväisenä pehmeän talviturkkinsa kuivattanut Jänö poistui tutuksi käyneestä tuvasta ja lähti kepein käpälin viemään viimeiset uutiset Reunametsään.

Sen pituinen se.

-----

Vanha satu, joka löytyy jo Tarinatuvasta.