21. toukokuuta 2007

Hetki juhlaa

Mökin kevätkuntotarkistusmatkan ajankohta on vuosien kuluessa vaihdellut vapusta kesäkuun alkupäiviin. Tänä vuonna se tapahtui eilen. Tienvarsipellot näyttivät äestetyiltä ja monta traktoria oli työssään. Karjaa ei vielä näkynyt ulkona. Laitumet saavat rauhassa kasvaa. Vähävetisen kevään piti taata, ettei perille pääsyssä olisi ongelmia. Yhtä asiaa emme osanneet ottaneet huomioon. Rajuja kevättuulia. Metsäautotien poikki oli kaatunut tukkikuusi. Vaikka meillä olisi ollut saha mukanamme (ei muuten ollut), emme olisi saaneet sitä siirretyksi tieltä.

Laitoimme kumisaappaat jalkaan ja kävelimme loppumatkan. Tontillakin oli yksi kuusenlatva maassa. Kevät oli vain hiukan myöhemmässä kuin kaupungissa. Tämä on päätelty lehtivihreän väristä ja koivun lehden koosta. Käenkaali kukki sielläkin ja ne muutamat valkovuokot, jotka ovat mukanamme sinne kulkeutuneet. Kielo ei ollut vielä noussut. Vaahteratkin kukkivat. Hirvet olivat säästäneet ne viime talvena. Kaikki pihlajat ovatkin jo valmiiksi kaluttuja, mutta sitkeinä puskevat vihreää lehteä siitä huolimatta.

Puutarhassa raparperit olivat hyvällä alulla, vuorenkilvet kohottelivat nuppujaan, lipstikka oli poimittavaa ja narsissit kukassa. Viinimarjapensaissa näkyi myös olevan runsaasti pieniä kukkia. Siistimme kukkapenkkejä. Minäkin yritin leikata punakoisoa ja ruusuja. Yritin myös tuhota jättipalsan taimia aina nähdessäni. Kissankäpälä oli nousemassa tutussa paikassa. Pääasiallinen hommani oli kuitenkin kierrellä tonttia, ottaa kuvia ja tunnistaa perennojen alkuja. Säästetäänkö vai ei? Harjaneilikkaa otimme mukaan kaupunkipihaamme. Yksi iso vuorenkilpikasvusto (sitä on tontilla liikaakin) oli ikään kuin syöty. Jänikset?

Puissa suhiseva tuuli vaimensi lintujen äänet. Ei kuulunut tuttu käki. Piknikin kruunasi kaksi auennutta tuomenkukkaa tuvan seinustalla lämpimässä paikassa. Jo kaksi riitti tuoksuttamaan hyvää mieltä. Tuomi tuoksuaan tuhlaa, vietämme hetken juhlaa, minä ja öinen maa...

10 kommenttia:

  1. Minäkin käyskentelen tontilla ympäriinsä aina aluksi. Tutkin kasvit ja kaikki tarkkaan. Se on kuin jokin rituaali. Jotenkin otan paikan omaksi taas uudelleen.
    Tuuli tekee tuhojaan joka paikassa nähtävästi. Ilmastonmuutosta se, samoin kevätkuivuus.
    Vuorenkilpi viihtyy meilläkin hyvin. Se on kaunista, mutta leviää liikaa. Olen joutunut repimään sitä pois ihan säkkikaupalla välillä. Eikä niitä auta kompostiin kaataa, tai juurtuvat heti sinne. Jossakin sanottiin että sitä kerätään ja tehdään jotakin uutetta, arbutiiniako se oli.
    Ihana tuomenkukkakuva. Ehkä minäkin nyhdän kasvinalun jostakin ojasta ja tuon tontille tuoksumaan.

    VastaaPoista
  2. Maijamuru,

    Kiitos! Kaikki eivät pidä tuomesta eivätkä sen tuoksusta. Minä pidän. Kevään ensimmäisiä kukkia. Se oli jotakin mitä lapsuuskodista puuttui. Nyt en antaisi millään kaataa sitä, vaikka se kasvaa aivan seinässä kiinni. :)

    Pitääpä tutkia tuo uuteasia.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että mökkireissu onnistui! Ihania tuoksuja ja näkymiä toit tullessasi!

    Meilläkin jo tuomet suloisessa tuoksuvassa kukassa. - Saimme kaksi alkua pikkiriikkisin juurin muutama vuosi sitten appivanhemmilta. Ne lähtivät heti vinhaan kasvuun ja ovat nyt muistona heistä. Saaresta toimme nyt metsäorvokeita - jospa kotiutuisivat kaupunkiinkin.

    Tuoksuiloja!

    VastaaPoista
  4. Haavetar,

    Onnistuessaan mökkireissu on irtiotto kaikesta. Kivustakin. Paluu jonnekin, missä aika hidastuu. Silmätkin lepäävät.

    VastaaPoista
  5. Katos ku ehit ensin ja kauniin kuvankin otit rappion idyllin seinustalla.

    VastaaPoista
  6. A.K.H,
    Kiitos kehuista.

    Nythän tuo tuomi tuossa takapihallakin on täydessä kukassa, mutta nuo kaksi kukkaa olivat todella minun silmilleni ja nenälleni kevään ensimmäiset.

    Rappiotila, kyllä.

    VastaaPoista
  7. Kevään ensimmäinen mökkireissu on jännittävä. Ei malta olla kuvaamatta kevään mukanaan tuomia ihanuuksia. Mökkiläisellä on tosiaankin hyvä pitää moottorisahaa aina takakontissaan, varsinkin jos mökkimatka on metsäisen tien varrella. Kovia on tuulet olleet meidänkin mökkipaikalla. Talon harjalla roikkui huopakaton suikale ja puuceen katolta oli irronnut yksi siivu kokonaan. Nopeastikos kattopeitteet lähtevät tuulen mukana rullana pois. Kyllä kevät on ihanaa aikaa. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos näistä tunnelmista, tuoksuista, linnunlauluista ja tuulen suhinoista! Mökkipiha on keidas, jossa ajantaju katoaa ja silmä lepää, mieli rauhoittuu.

    VastaaPoista
  9. Tarjuska,
    Moottorisahakaan ei ehlä olisi auttanut. Oli niin iso kuusi. :)
    Kuvaamista riittää, mutta ns. hyviä kuvia ei tahdo tulla. :)

    Sivuaskel,
    Kiitos käynnistä.

    Vanha pihapiiri vie todellakin ajantajun. Kun kelloon ei katso, erehtyy tunneilla.

    VastaaPoista
  10. Eilen keräsin lipstikkaa kuivumaan. Se on perin riittoisaa. Sen kun murskaa ja kuiva, niin pieneen purkkiin mahtuu melkein heinähäkillinen. Lahjaksikin olen sitä antanut.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!