Hetki juhlaa

Mökin kevätkuntotarkistusmatkan ajankohta on vuosien kuluessa vaihdellut vapusta kesäkuun alkupäiviin. Tänä vuonna se tapahtui eilen. Tienvarsipellot näyttivät äestetyiltä ja monta traktoria oli työssään. Karjaa ei vielä näkynyt ulkona. Laitumet saavat rauhassa kasvaa. Vähävetisen kevään piti taata, ettei perille pääsyssä olisi ongelmia. Yhtä asiaa emme osanneet ottaneet huomioon. Rajuja kevättuulia. Metsäautotien poikki oli kaatunut tukkikuusi. Vaikka meillä olisi ollut saha mukanamme (ei muuten ollut), emme olisi saaneet sitä siirretyksi tieltä.

Laitoimme kumisaappaat jalkaan ja kävelimme loppumatkan. Tontillakin oli yksi kuusenlatva maassa. Kevät oli vain hiukan myöhemmässä kuin kaupungissa. Tämä on päätelty lehtivihreän väristä ja koivun lehden koosta. Käenkaali kukki sielläkin ja ne muutamat valkovuokot, jotka ovat mukanamme sinne kulkeutuneet. Kielo ei ollut vielä noussut. Vaahteratkin kukkivat. Hirvet olivat säästäneet ne viime talvena. Kaikki pihlajat ovatkin jo valmiiksi kaluttuja, mutta sitkeinä puskevat vihreää lehteä siitä huolimatta.

Puutarhassa raparperit olivat hyvällä alulla, vuorenkilvet kohottelivat nuppujaan, lipstikka oli poimittavaa ja narsissit kukassa. Viinimarjapensaissa näkyi myös olevan runsaasti pieniä kukkia. Siistimme kukkapenkkejä. Minäkin yritin leikata punakoisoa ja ruusuja. Yritin myös tuhota jättipalsan taimia aina nähdessäni. Kissankäpälä oli nousemassa tutussa paikassa. Pääasiallinen hommani oli kuitenkin kierrellä tonttia, ottaa kuvia ja tunnistaa perennojen alkuja. Säästetäänkö vai ei? Harjaneilikkaa otimme mukaan kaupunkipihaamme. Yksi iso vuorenkilpikasvusto (sitä on tontilla liikaakin) oli ikään kuin syöty. Jänikset?

Puissa suhiseva tuuli vaimensi lintujen äänet. Ei kuulunut tuttu käki. Piknikin kruunasi kaksi auennutta tuomenkukkaa tuvan seinustalla lämpimässä paikassa. Jo kaksi riitti tuoksuttamaan hyvää mieltä. Tuomi tuoksuaan tuhlaa, vietämme hetken juhlaa, minä ja öinen maa...