13. maaliskuuta 2007

Lämpimiä aaltoja

Harmaa aamu ja lämmittämätön auto eivät luvanneet mitään kummempaa. Jää oli aamulla seepian värinen ja sulaa oli paljon virtapaikoissa, mutta pilkkijöitä näkyi. Pihakiveys juoksuttaa taas sulavesiä väärin kallistettuihin pihoihin. Kengät kastuvat. Routa ja korkeuksiin kurottuvien pihakoivujen juuristot ovat osasyyllisiä tähän jokakeväiseen ilmiöön.

Edellisestä tiistaiaamuallaskävelystä oli kulunut liian kauan. Nyt oli siis uusi alku. Lämpimässä altaassa oli vain neljä asiakasta, joten mahduin sinne sekaan. Isossa altaassa sain kerätyksi kuusi punaista nappulaa helmitauluun. Ensimmäisen kerran tuli mieleen laskea altaanmitat. Olen aiemmin seurannut vain kelloa. Lopuksi tein varovaisia selkäystävällisiä venytyksiä lämpimässä vedessä. Tilaa riitti. Yleensä en kylmäaltaan jälkeen mene saunan lämpimään. Tällä kertaa menin. Ja sitten kotona IcePoweria vastalääkkeeksi. Yö näyttää ja huominen, kiittääkö selkä.

Aamuinen tuuli oli vielä hyinen. Ennen puoltapäivää taivas kuitenkin repesi kirkkaansiniseksi. Rännit ja räystäät tippuvat. Kävelytiekin on purona. Sammalleimu jo kurkistaa lumen alta. Vuorenkilvet ovat paljastuneet pohjoispuolen seinustalla. Tulee mieleen, miten lapsena sanoimme löytäneemme kesää pälvipaikoista. Yleensä aitan eteläseinustalta ensimmäiseksi. Siellä oli leveät tikapuut. Löysin kesää myös kuvia plaratessa. Marraskuisesta Maspalomasista.

Vihdoin jaksoin vaihtaa mullan paavalinkukkiin. Tuntui tukevalta laittaa paljaat kätensä multaan. Toinen santeista on kulkenut mukanani yli kolmekymmentä vuotta. Pienikukkainen sininen. Huonosti olen sitä viime aikoina hoitanut. Vielä vanhempi huonekasvi, josta en osaa päästää irti, on yli metrinen kaktus. Niinä yli kolmenakymmenenä vuotena, minkä se on meillä ollut (esikoisen kummit antoivat sen), olen katkaissut sen monta kertaa ja istuttanut uuteen ruukkuun. Ja se on kestänyt sen kaiken. Ikisitkeä piikkipuu (tämä laji, mutta omani rehevämpi) olohuoneen nurkassa ehkä jo odottaa kesän ulkoilmaelämää. Toisaalta olisi raivattava tilaa, mutta aina pyörrän päätökseni vuosia elämääni kuuluneiden ruukkukasvien kohdalla. Ja esineiden ja vaatteiden kohdalla toistuu sama. Pula-ajan lapsi. Aina.

Olisin usein mieluummin jossakin muualla jos voisin. Lämpimissä muistoissa. Onneksi niitä on eikä ole vielä tarvinnut niistä luopua.

PS. Kivun hoitotakuu on astunut voimaan maaliskuun alusta.

6 kommenttia:

  1. Mitkä aallot! Varmasti kauniita muistoja. :)

    Luulen, että Kuralan kylämäestä (maatalomuseo) ostamani sainti on sama kuin sinisesi. Vanhaa aitoa kantaa. Kukat muistuttavat ihanasti sinivuokkoa.

    Meillä koira silppusi kerran traakkipuun, josta en ollut osannut luopua, vaikka se vei liikaa tilaa eikä ollut mieluinen. Noin niinkuin yleisesti ottaen nautin kuitenkin eniten vanhojen kasvikumppaneitten kukoistukseen saamisesta. ;)

    Toivottavasti selkäsi on tänään parempana!

    Kaunista kevätpäivää!

    VastaaPoista
  2. Kumma, miten vaikea on heittää elävää kasvia pois! Minullakin on kiinanruusu, joka ei kuki, mutta kasvattaa vartta ja lehtiä viherkasvina. Olen aikonut luopua siitä sata kertaa, mutta en vaan pysty, koska se on kuulunut paikalleen niin pitkään.
    Hyvää kevättä ja jaksamista sinulle, Liisa!

    VastaaPoista
  3. Haavetar,

    Ensimmäinen heti aamusta aurinkopäivä. Yöllä on pieni pakkanen käynyt ja pihan sulavedet hävinneet maan(ko?) uumeniin.

    Selkä herätti yöllä toki, mutta silti menen parin tunnin päästä tänään uudelleen altaaseen, täsmäjumppaan. (Hain juuri sairaalasta MRI-CD:n.)

    Paavalinkukkani on todella vanhaa kantaa. Lehdetkin ovat siinä pienemmät kuin näissä uusissa isokukkaisissa. Saisinpa sen taas rivakoitumaan.

    Hyvää jatkoa päivääsi!

    Arru,

    Kiitos sinullekin toivotuksista. Johtuisiko tämä "muutosvastarinta" siitä, että viherkasveja todella pitää hoitaa. Ja mitä haastavampi tapaus, sitä rakkaammaksi se käy? :)

    VastaaPoista
  4. Älä loukaa itseäs niiden rännien ja räystäiden kanssa.

    VastaaPoista
  5. KH,
    Olen hyvin varovainen liikkeissäni. Maanantaina Elorannan kohdalla kadulla oli varoitusmerkki katolta mahdollisesti putoavasta lumesta. Vilkas liikenne. Olisiko pitänyt mennä ajoradalle vai osata laskea päässälaskuna, mihin asti katolta rojahtava lumi putoaisi? Ei pudonnut mitään. Onneksi.

    VastaaPoista
  6. En minä niinkään siitä putoavasta lumesta, van niistä ränneistä ja räystäistä...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!