"Hiihtolomalainen"

Eilen tuli sitten kevät. Silkka vesisade kasteli minut, kun kävelin katsomaan, miltä ladut näyttävät. Se hiihtämisen kokeilu siis valitettavasti jäi. Ladut näyttivät olevan vielä hyvässä kunnossa. Bongasin kuitenkin eilen kolme hiihtäjää livenä. Televisiossahan heitä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja. Pyörätie ja ajoväylä olivat osin aivan sulia, joten liukkautta ei tarvinnut pelätä.

Hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua. Kouluaikana ei ollut lainkaan vaikeaa osallistua liikuntatunneille, kun olin niin sanotusti syntynyt sukset jalassa. Saattoi meillä olla yksi potkukelkkakin, mutta ei sille juuri ollut käyttöä, koska tietä ei aurattu. Oli vain reen jalasten ja hevosen kavioiden jäljet. Ei sellaisella tiellä potkurilla tee mitään. Tämä potkukelkka-asia tuli mieleeni, kun kuulin radiosta, että menneenä viikonloppuna olivat ne kuulut potkukelkkailun MM-kisat.

Hiihtokilpailut järjestettiin koulussa joka vuosi. Suorittamisen ja pärjäämisen pakko istuu minussa niin lujasti, että aina piti yrittää mennä täysillä. Sekä liikuntatunneilla että varsinkin kilpailuissa. Ihmettelen, onko se kasvatuksen tulosta vai sisäsyntyistä. Sama "tauti" vaivaa nyt reporankakin. En löydä tai en halua löytää jaksamiseni rajoja vieläkään. (Ne kun ovat heti siinä nenän edessä vastassa.) En minä muista esimerkiksi isäni hiihtäneen koskaan silloin kun olin pieni tyttö. Vasta eläkkeelle jäätyään vanhempani alkoivat hiihdellä kodin ohi vedettyä kansanhiihtolatua. Sinikantinen vihko riippui puussa jossakin Lauttajärven luona. Lyijykynä oli narun päässä ja sillä sinne vihkoon sai jättää puumerkkinsä.

Hiihtolomilla hiihtelimme niitä samoja latuja 80-luvulla. Maasto oli mukavan kumpuilevaa, helposti hiihdettävää. Muistan, että mieheni ja veljeni kerran kisasivat, kuinka monta kilometriä he päivässä jaksaisivat hiihtää. 50 kilometriä oli tavoitteena, mikä saavutettiin. Se oli aika paljon. Mummolassa pääsi hiihtämään paremmin kuin kotona, koska lapset saattoi hetkeksi jättää isovanhempien hoivaan. En edes osannut kuvitella, että pienet lapset olisivat voineet olla mukana kantorepuissa tai ahkioissa hiihtoretkillä. Nythän se on ihanan tavallista.