23. helmikuuta 2007

Päivän viimeiset aallot

Jotenkin sitä kokee olevansa selityksen velkaa, vaikka ei tarvitsisi, oltuaan verkotta vajaan viikon. Ei tämä tietoyhteiskuntamme ole vielä niin kehittynyt, että joka paikasta pääsisi tuntojaan purkamaan. Noin 14 kuukauden odotuksen jälkeen kuntoutusosastojaksoni lopulta pääsi ihan yllättämään. Uusi osasto, uusia ihmisiä, jokaisella oma tarinansa. Hyvää ruokaa ja liian usein. Outoja ääniä, totuttelua, tunnustelua tiistaiaamusta alkaen. Kuminauhatehtävät kotiläksyksi viikonlopuksi. Ja yksi uudenlainen tuki alaselälle.

Kaksi kertaa kävimme taksilla Fontanellassa allasjumpassa. Toisella kerralla niin myöhään illalla, että kuulimme tuon otsikon kuulutuksen. Hykerrytti. Kylpylä oli aivan liian täysi kremppaisten mahtua sekaan, mutta sinne solahdimme. Jumppa-altaan vino pohja (ehkä) kipeytti oikean nilkan. Laitos on selvästi rakennettu aikana, jolloin liikuntaesteisiä ei vielä juuri huomioitu. Ja itse jumppakin oli suunnattu terveille. Osallistuin soveltaen.

Ihanaa päästä viikonlopuksi kotiin. Täällä ei lasketa jokaista kipulääkettä eikä tarvitse liitutaululla ilmoittaa, jos käväisee ulkona. Ympäristö harjulla on mitä kaunein, mutta viimainen pakkasviikko ei houkuttanut ulkoilemaan kuin yhden kerran. Ja henkilökunnallakin tuntui olevan 20 asteen pakkasraja. Jospa seuraava viikko olisi lauhempi.

Lähteminen kannattaa aina, vaikka olisikin vaikeaa ( mielelläni kuuntelen Jaakko Löyttyä). En muuten ole aikoihin kuunnellut sellaista määrää kalajuttuja ja herkkuruokien (niistä kuhista varsinkin) reseptejä kuin menneellä viikolla. Olin kuin eri planeetalta, koska en ole edes kalaverkkoja kertaakaan kokenut. No, mato-ongella olen kyllä onkinut rannalta ja veneestä ja pilkilläkin ollut pari kertaa. Katiskaakin osaan käyttää. En minä sentään ihan uusavuton ole. Ja vielä jaksan toivoa.

9 kommenttia:

  1. Täällä toinen Löytty-fani ilmoittautuu! :)

    Kiva kun tulit takaisin! Vaikka itse olen ehtinyt vain pikaisesti piipahtelemaan Blogistaniassa töiden alettua, olen huomannut kaivata sinua...

    Minulle tuli kutsu OI-ihmisten kuntoutukseen, tai siis lappu jolla voisi anoa kuntoutusta. Näitä lappuja on tullut viimeiset kolmisen vuosikymmentä enkä kertaakaan ole missään ollut. Nyt vähän houkutti, kunnes näin että homma kestäisi KAKSI VIIKKOA toukokuussa!!!! Vaikka olisin työttömänäkin (= ehtisin) niin lähteä nyt kahdeksi viikoksi yksin johonkin maanääreen... :(

    VastaaPoista
  2. Kalterit puuttuu ikkunoista. Pihalla on maailmaparannuspaikka peittynyt lumeen.

    VastaaPoista
  3. Kaisa,
    Itsekin olin pitkään käyttämättä näitä kuntoutusjuttuja. Mutta aika tuntuu tekevän tehtävänsä. Minullekin ajatus kahden tai edes yhden viikon kuntoutus- tai sopeutumisjaksosta jossakin laitoksessa vielä v. 91 tuntui mahdottomalta.

    Oma koti on paras paikka, mutta puolensa on kyllä sillä, että näissä yhteyksissä tutustuu ventovieraisiin, mutta aivan ihastuttaviin ihmisiin aika helposti. Siellähän ollaan tavallisesti yhdestä kolmeen viikkoa. Mutta minähän siis en halunnut mennä, halusin unohtaa...

    AKH,
    Hyvä huomio. Tarkka kirjanpito kaikesta. Pyörittelin jo mielessäni tätä asiaa Tarinamaanantain aiheesta vapaus. :)

    VastaaPoista
  4. Jaa. Harvahkosti lue ohjelmoituja päreitä.

    VastaaPoista
  5. Oikein päättelin kommenttisi, AKH. Minulta putoilee j:t.

    VastaaPoista
  6. Eipä ole tullut luettua pitkään aikaa tekstejäsi, aivan upeaa luettavaa ne ovat. Ihanaa olla noin positiivinen ihminen kaikkine vaivoineen=)Minullakin on alaselkä aina aamulla kipeä, mutta ei pitäisi valittaa, ei mitään sinuun verrattavaa.

    Minua hykerrytti tuo "uusavuton" sana.
    Tutustuimme taannoin pariskuntaan, vaimo Suomesta ja mies saksalainen. Olivat lomillaan keskisessä suomessa.
    Siellä tuli puheeksi tuo "uusavuton" ja rouva ei ollut sitä ikinä kuullut. Piti oikein selittää asia juurtajaksaen hänelle. Kirjoitti sen oikein ylös joten eiköhän se saksaksikin jotenkin käänny, on niitä varmasti seilläkin =D

    VastaaPoista
  7. Tämä kirjoitus sai minut ryhdistäytymään ja aloittamaan taas kotivoimistelun.

    VastaaPoista
  8. KooTee,
    Kiva kun piipahdit lukemassa ja onhan täällä aina näitä enemmän tai vähemmän osuvia kuvia. :)

    Anna,
    Kotivoimistelua ei saisi unohtaa, varsinkaan venyttelyjä. Minun pitäisi voimistella vähintään yhtä pitkä aika minkä istun koneella. Vähintään. Mieluummin enemmän. Yritän itsekin taas hiukan lisätä liikelääkettä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!