Näkymätön jälki

Päivämäärän 26.4.1986 muistan hyvin kahdesta eri syystä. Tuona päivänä eräs kiinalainen perhe oli ollut meillä kylässä. Muistan hyvin nämä sinimustahiuksiset iloiset vanhemmat lapsineen, joiden kanssa kiertelimme kotimme ympäristössä. Meillä on käynyt kiinalaisia vieraita vain kaksi kertaa. Oli paahtavan kuuma, miltei kesäinen päivä. Harvoin huhtikuun loppuun osuu niin kuumia päiviä. Oli kaakkoinen ilmavirtaus. He kirjoittivat muutaman sanan vieraskirjaamme. Heistä jäi musteella koukeroisilla kirjaimilla kirjoitettu, mutta näkyvä jälki.

Vasta muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että samana päivänä Ukrainassa oli tapahtunut vakava ydinvoimalaonnettomuus. Seurasimme säteilyturvakeskuksen tiedotteita. Minullekin soitettiin ja kysyttiin mitä se sana Tšernobyl tarkoittaa. Koiruoho. Olin asunut puoli vuotta Kiovassa, siis siellä lähellä.

Lapsuuskotini osui laskeuma-alueelle. Menimme käymään mummolaan. Kaikki näytti olevan ennallaan. Pihanurmikolle oli kuitenkin jätetty haravoituja lehtikasoja. Niiden kuivana pöllyttäminen ei olisi ollut viisasta. Veljeni oli hankkinut jostakin lainaksi säteilymittarin. Tuntui oudolta, miten mittari alkoi ritistä ja rätistä haravoitujen lehtikasojen kohdalla. Äänetön vihollinen sai äänen, todentui. Ja varoituksia alkoi sadella. Piti olla poimimatta sieniä, syömättä kaloja, poimimatta marjoja. Mikään ei näkynyt, tuoksunut eikä tuntunut missään, mutta oli ikään kuin kaikki olisi hetkessä muuttunut. Mikään ei ollut enää kuin ennen. Kukaan ei olisi enää turvassa missään. Meidän tajuntaamme ja ympäristöömme jäi pitkäaikainen näkymätön jälki ja koko maailmaan hitaasti, niin hitaasti, jos koskaan arpeutuva haava.

-----

Kirjoitettu Tarinamaanantaille aiheesta JÄLKI