Äiti on paras

Selatessani SK:n nettisivuja etsiäkseni linkkiä lukijoiden valitsemaan suomen kielen kauneimpaan sanaan äiti törmäsin tähän Juice - artikkeliin. Luin sen kokonaan ja siihen olikin yllättävän helppo samaistua. Olen saman aikakauden lapsia. Tuttuutta löytyy.

Äiti, rakkaus, rakas, lumi, hiljaisuus, suvituuli, anteeksi, aurinko, maailma, halla, hääyöaie, joulu, kesä, lounatuuli ja vauva ovat siis 15 suomen kauneinta sanaa SK:n lukijoiden ehdotuksilla mitattuna. Raatihan valitsi ykköseksi sanan aalto.

Jokainen on jonkun lapsi ja äiti on omanlaisenaan aina äiti. Mummut, mummot, vaarit ja ukit ovat rakkaita, mutta helpoiten ja ensimmäisenä ihmistaimen suusta kumpuaa sana äiti silloin, kun johonkin sattuu, kenkuttaa tai tulee ikävä kotiin. Lastenlasten yökyläily kaikkine kommervenkkeineen sujui hyvin. Ainoa äidinikävähetki iski juuri ennen nukahtamista. Isommalle ensin ja kohta isänikävä pienemmälle. Mutta iltatarinan myötä molemmat rauhoittuivat virkistävään uneen, jotta aamulla ehtisi tehdä ne jutut mitä piti ennen kuin vanhemmat hakisivat heidät kotiin.

Piirustuspaperia kului ja puuvärien terottaminen oli itse asiassa kiinnostavampaa kuin niillä värittäminen. Pöytämallinen käsinveivattava kynänteroitin on hupa kynille. Kaikkia meitä harmitti, kun juuri kirjakaupasta ostetut huopakynät olivatkin puoliksi kuivuneita. Pitänee antaa palautetta.

Kuva on eilisaamuiselta elämykselliseltä taskulampun valossa aloitetulta laavuretkeltä. Tuuli oli viedä tulen karkailevina kipunoina ja retkeilijätkin mennessään. Mahtoi nuotiohetkemme olla toisille aamulenkkeilijöille yllätys. Suoranainen viima nimittäin tunkeutui luihin ja ytimiin asti, vaikka lämmintä oli kolme astetta. Mutta luvattu mitä luvattu. Retki tehtiin ja jäi mieleen.