Se on aalto

Kirjoitin jokin aika sitten Suomen Kuvalehden julistamasta kisasta suomen kielen kauneimmasta sanasta. Raadin valitsema kaunein sana on siis aalto. Hiljaisuus, kuulas, taival, kehtolaulu, lumi, maailma, lauha, metsäpirtti, aamunkoi, nuttu ja lauantai olivat seuraavina listalla. Nyt vielä odotetaan viikko kansanvalintaa. Mikäpä siinä, kauniita sanoja äidinkielellä. Muiden kielen suosikkisanoja löytyy täältä.

SS:n kolumnisti Mary Nurminen kirjoittaa tämänaamuisessa kolumnissaan Fun with Finnish kielemme sanoista seuraavissa kategorioissa: Fun Words, Onomatopeias, Just hard to say ja It took awhile. Laitan tähän hänen valitsemiaan esimerkkejä kustakin ryhmästä: ääliömäinen ja älykääpiö, ällikällä lyöty ja häijy, ulottumattomissa ja velallisillemme, esirukous. Täältä taas löytyvät Ylen Näytetään kieltä-ohjelman valitsemat äidinkielemme kauneimmat, rumimmat, nostalgisimmat ja vaikeimmat sanat.

Turhaahan kai tällainen sanojen järjestely on, mutta menettelee se siinä kuin muukin viihde. Sanoja voidaan myös asettaa järjestykseen frekvenssin yms. mukaan. Silloin ihan mutu-tuntumalla tulevat mieleen sellaiset täytesanat kuin totanoin, niinku ja joidenkin puheeseen tarttuneet välimerkin tavoin käytetyt alatyyliset sanat. Työaikana koulussa korvat osin kovettuivat kyseisille voimasanoille, nyt ne taas jo hätkäyttävät, kirjoitettuinakin.

En tiedä tarkemmin toisten tavasta kirjoittaa päreitä. Joku saattaa antaa tekstin vain tulla ja jäädä sellaisekseen, toinen hioo ja viimeistelee miltei loputtomiin. Ainahan kaiken voi kai sanoa paremmin, ytimekkäämmin, selvemmin. Toisaalta sanojen monimerkityksellisyys kerrostaa, syventää sanottavan. Itse olen saanut sellaista palautetta, että käytän liian vähän adjektiiveja. Ja kinkitystautiakin ja substantiivitautia löytyy. Ja tuhottoman pitkiä virkkeitä. Välistä. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.

Sanat ovat lapsista leikkimateriaalia. Käsittämättömän helposti saan lapsenlapset kikattamaan seuraavalla tutulla lorulla:

Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.

Kuvan aalto tulee kaukaa, Atlantilta. Olisi ollut kuvia tuosta viereisestä järvestäkin, peräti eilisiä, koska liike ei tältä vuodelta ole vielä pysähtynytkään. Vesi nousee kohisten, ojat ovat puolillaan vettä. On jotenkin huhtikuinen keli ellei ota lukuun päivän lyhyyttä.