Yllätysohjelmaa

Aamuinen tihkusade ei estänyt lähtemästä kävelylle. Se jäi tosin tavanomaista lyhyemmäksi, koska puhelin soi ja Noora ja Oskari olivat tulossa mummun ja vaarin hoiviin toviksi. Vanhempien oli määrä tehdä ostosmatka vajaan kuukauden päästä olevaa juhlaa varten. Tällaisia kiertoilmaisuja yritimme käyttää, mutta aavistelen viisivuotiaan jo vaistoavan, mistä oli kyse. Lenkkipolun varrelta oli kaadettu kuusia. Mökillä olisi kuusia omasta takaa, mutta niiden hakeminen olisi vaivalloista ja pitkästä matkasta johtuen hintakin tulisi yhtä suureksi kuin kotiinkannetulle kuuselle. Kohta puhelin taas soisi. On hyvä kun on vakituinen kuusentuoja.

Olikohan kaupunki tarvinnut latvakuusia laitostensa joulukoristeiksi vai latukoneiden jatkuvasti levenevät mallit lisätilaa, koska niin monta kuusta oli kaadettu? Vuosi vuodelta väylä levenee. Jalankulkijat tahtoisivat myös talloa kesästä tuttuja reittejä, jotka lumen ajaksi pyhitetään hiihtäjille. Oli hyvä kävellä, vaikka sataa tihuutti. Liukkaus on paljon pahempaa kuin sade. Pienet lammetkin olivat luoneet jääpeitteensä miltei kokonaan ja purot solisivat kuin konsanaan keväisin.

Nooran ja Oskarin piirustukset muuttuivat rasteja täynnä oleviksi aarrekartoiksi, joiden perusteella tutkimme jokaisen huoneen taskulampun valossa. Vaarin saappaasta löytyneestä pullopostista löytyi lisäohjeita, samoin työhuoneen mappien nimilapuista. Ei siinä lukutaitoa tarvittu ja messinginvärinen päiväkirjan lukko löytyi melko helposti. Kesäinen eväsreppuretki muistui pienten mieleen. Matkakuvistamme he vähät välittivät. Ensi viikonloppuna on yökylän vuoro, jotta vanhemmat pääsevät pikkujouluun. Kunnon kalakeitto on tilattu ruuaksi, koska molemmat ovat oppineet päiväkodissa syömään sitä. Äiti ei muka osaa kalakeittoa valmistaa. (?)

Portaitten edestakainen ravaaminen vain hiukan huolettaa minua. Tällä kertaa ei sattunut mitään vahinkoa, pari kertaa vain pää kopsahti sohvapöydän reunaan, kun toisen leikki on heti myös toisen ja harvoja edellissukupolven leluja on kaksin kappalein. Lasten energialatauksesta ja naurunmäärästä voisi päätellä, että kaamos ei vaikuta heihin ainakaan masentavasti. Me aikuiset kyllä sytyttelemme lisävaloja ja kynttilöitä ja päivittäisestä kofeiiniannoksesta huolimatta jotenkin alamme olla uuvahtaneita. Kuukauden kuluttua päivä on jo kukonaskelen verran yötä pitempi.