joko aurinko pakeni talvipesään
puoli vuotta on uuteen kesään
mitä tuota suremaan suotta
tehdään itse valonuotta
ja kootaan sillä liekinhehkua säkkiin
ommellaan okraa tilkkutäkkiin
hupaisten hölmöläisten lailla
ei olla marrasharmaassa mitään vailla
kun poltellaan tuikkuja illoin
ei kaamos tavoita meitä silloin
jos se kurkkii nurkan takaa
riittää valosta sillekin jakaa
tai rauhassa painutaan peiton alle
suklaata suussa ja kainalossa nalle
Olipas kuva runo!
VastaaPoistaSinullakin on pesä-ajauts, kuten kuopuksellani ;) jonka mielestä auringolla on jossain pesä...
Tämä oli positiivinen runo.
Onpas kaunis runo. Pitäis sun kai perustaa Liisan runokirja. Nötisti riimitetty.
VastaaPoistaRuno kuin aurinko, joka odottamatta lehahtaa pilvien takaa! Kiitos tästä valohoidosta! :)
VastaaPoistaKiitos, Kirppu, Tarjuska ja Sivuaskel! Tuolta puuttuu näköjään ä:n pisteet.
VastaaPoistaTässähän sitä runokirjaa hissukseen syntyy, kun kerran viikossa yhdenkin saa aikaseksi. :)
Mikä ihastuttavan positiivinen runo ja vielä riimitelty, sujuva, lämmin. Kiitos, Liisa!
VastaaPoistaTykkäsin varsinkin siitä nallesta.
VastaaPoistaEi kai tuossa Kotilieden alla ole Kylväjä?
VastaaPoistaNäkyy olevan. Enpä ollut huomannutkaan. Näkyy olevan myös yksi repimällä avattu kirjekuori.
VastaaPoistaOptimistinen, hieno runo meille iloksi kaamoksen pimeyteen. Kiitos!
VastaaPoista