2. marraskuuta 2006

Valmis (Runotorstai)










Vastaleivottu
aitasta taikinatiinu
ja jauhoja vakka
myös leipälaudat
sisälle lämpenemään
laitan alulle taikinan juuren
hellan vierelle heräämään
riittävän suuren
aamulla täytyy jatkaa
hierin jauhoja vatkaa
lopulta kaksi kättäni
taikinaan pistin
piirsin sen pintaan ristin
ja liinalla peitin
kohta jo limput nousi
ja leiviksi muuttui
enää vain toinen
kohotus puuttui
lämmennyt leivinuuni
kypsytti rukiiset varrasleivät
tuvassa leijui ihana tuoksu
heti seisahtui lasten juoksu
ei ole leivästä toviin pulaa
se valmista syödä on
sen päällä voi sulaa

PS. Leipäkuva on Obeesian. Lupa linkittää on pyydetty ja saatu. Kiitos.

7 kommenttia:

  1. Ihana leivän tuoksu tänne asti kantautui...valmista tuli ja ihana runo.

    VastaaPoista
  2. Tunnelmallinen ja herkkä runo, tässä annetaan leivän lisäksi paljon huolenpitoa ja rakkautta.

    VastaaPoista
  3. Ihana maalaispirtin maisema, ruisleivän tuoksu. "Sen päällä voi (sikurikin ) sulaa."

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Tarjuska, Susupetal ja Sikuri!

    Se vastaleivotun leivän tuoksu oli aivan ihana. Nykyään se kävelee vastaan joskus kotileipomoissa. Harmi, että tuon muistelemani leivän juuri, mukana myös siis tuoksu, on jo kadonnut. Mutta muistot elävät.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tuoksuista, lämmin teksti.
    Tuli mieleen Liisa Laukkarisen runo:

    "Lämpö on kaikki kaikessa, onni
    yksinkertainen:

    kirkasvetinen kaivo, kuivat puut, kirjat ja leipominen lauantaina:

    kuin elämän koko viisaus
    leviävät liinan alla leivät".

    VastaaPoista
  6. Voi mikä tunnelma! Kuin meiltä kotoa tai meidän museolta... Haistan ruisleivän tuoksun.

    VastaaPoista
  7. Hienosti rytmitetty runo, soljui eteenpäin kuin paisuva taikina. (Ontuva vertaus, mutta hyvä poljento, sen haluan sanoa. Ja se tunnelma.)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!