14. lokakuuta 2006

Ylpeys (Runotorstai)








agitato, fortissimo, crescendo
huusi isänikävä kuiskaten
ja vaati lunastamaan
oikeutuksen elämään
tässä multiversumissa
todistamaan sen
oravaravilla

ikaroksena
sykettä seuraamatta
kiiruhdin turhaan
matterhornilleni
liian korkealle
ylpeästi yksin

näkymättömät säteet
sulattivat siipeni
viilentävä sade
huuhteli minut alas
tummana tuhkana
aikaspiraalin pohjaan
sekoituin saveen
minut otettiin hyviin käsiin
uuden muodon saaneena
sielussani soi
piano con amore

5 kommenttia:

  1. Viisi viimeistä säettä hyvin lohduttavat ja kauniit.

    VastaaPoista
  2. Tästä runosta pidän kovasti. Runo on moniselitteinen ja silti selkeä. Erittäin hyvä tunnelma. Terveisin THP

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!