Sirpaletietoa

Seurasin eilen illalla ensimmäisen kerran Nortonin AntiVirus-tarkistusta. Silmissä vilisti ilmeisesti jokainen uuden tietokoneen, jota nimitetäänkin Notebookiksi liitäntöineen ja käyttöelimineen (?), tiedosto. Etsittiin viruksia, vakoiluohjelmia ja muita tietoturvariskejä. Tarkistus kesti aikansa ja lopulta ohjelma ilmoitti löytäneensä 46982 tarkistettuja tiedostoa, ei virusuhkia eikä vakoiluohjelmia.

Mielestäni tuo luku on suuri, koska tämä kone on uusi. Kyllä on tieto pieninä sirpaleina, suorastaan tuusannuuskana, tuolla jossakin läppärin, laptopin, notebookin, kannettavan sisällä.

Tämän koneen, jonka oikeaa nimitystä en siis tiedä, tarina alkoi Gigantin lahjakortista, jonka viimeinen käyttöpäivä oli lokakuun neljäs. Jos se päivämäärä olisi mennyt ohi, nekin sataset olisivat menneet hukkaan. Pölynimuriin riitti suuttimen vaihto, litteeveet tuntuivat liian hinnakkailta, kännykätkin olivat toimivia ja digikamerakin jo oli. Toisin sanoen piti keksimällä keksiä, mihin hyödykkeeseen (ei turhakkeisiin, ei) käyttäisimme tuon mieheni lahjakortin.

Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska vajaa viikko sitten entisestä koneesta hajosi näyttö. Välillä se toimi osittain ja lopulta luopui kokonaan. Mutta hätä keksii keinot. Onhan meillä poikamme vanha pöytäkone toisessa huoneessa ja sen näytön kautta sai haetuksi muistitikulle (myös uusi ihastuttava tuttavuus) uuteen koneeseen siirrettäviä tiedostoja. Mikä vielä veikeämpää, eilen heitimme sähköpostitkin työhuoneen komeron valkoiselle seinälle dataprojektorilla. En ollut tiennytkään, että näytötön tietokone on ihan käyttökelpoinen tuollaisen heittimen kanssa. Tosin ergonomia menee silloin uusiksi.

Opin myös mitä on bookmooching. Bookcrossing oli jo tuttu juttu. Olisi kielenkääntäjille töitä.

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään ja se on epätarkka. Se kuvaa jo lakkautetun kyläkaupan sisäänkäyntiä sellaisena kuin se oli vajaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Purkit on tarkoitettu sadeveden keruuseen.