Eipä uskoisi ilman tuota kuvaa, että kävin Kuopiossa Puijon tornissa tänään. Eilinen aamu oli niin takkuista oloa, että olin luopua puoliksi sovitusta iltamenosta. Onneksi Noora ja Oskari kuitenkin osuivat ohikulkumatkalla ovelleni ja veivät mummun mennessään. Käsikkäin kävelimme ja Oskari kertoili, ettei "ole pitkään aikaan tällaisia maisemia katsellutkaan". Hyvä kun tuli lähdetyksi.Tämä aamu lupaili kirkastuvaa säätä, joten päätin autottomana kokeilla reppuretkeä kohta hiipuvan ruskan taltioimiseen. Pitkä siitä retkestä tuli, mutta kyllä kannatti tehdä. Huominen kyllä kertoo, miten paljon överiksi tämä neljän tunnin metsävaellus meni. Tapasin pari tuttavaa, näin viiden joutsenen ylilennon, poikkesin Konttilassa juomassa yrttiteetä ja syömässä elämäni (toistaiseksi) kalleimman munkin. Hinta oli kaksi euroa! Kiskurihinta ei haitannut yhtään, kun sain kuvata vuohia, lampaita ja kaneja.
Siinä vaiheessa ajattelin kääntyä takaisin, mutta sisu ei antanyt myöten. Ja kohtahan se Puijon torni jo näkyikin. Tunsin kasvoillani joko pientä tihkusadetta tai sitten kävelin pilvessä. Tornin juurella kyselin toisilta turisteilta, kannattaako nousta ylös. Nousu oli ilmainen ja täysi hissillinen ahtaanpaikankammoisia nousi korkeuksiin. Minä jatkoin suoraan näköalatasanteelle. Siellä tuuli melko navakasti ja sormia alkoi palella. Kuitenkin otin elämäni ensimmäisen stich-kuvan. Astelin varoen reunalle ja valokuvauksessa niin hankalien moniteholasien kanssa yritin tarkentaa maisemaa.
Tässä on tulos, olkaa hyvä! Kun klikkaan kuvan hiirellä isommaksi, saatan tuntea pientä ylpeyttä.
Hieno! Pikkusen näkyy taivaalla kuvien raja, mutta olkoon. Minä en ole ottanut dgillä yhtään joten on paha mennä arvostelemaan toisia. Joskus olen tehnyt leikkaa ja liimaa systeemillä kymppikuvista täyden ympyrän=)
VastaaPoistaKootee,
VastaaPoistaKiitos!
Niin näkyy raja, mutta ensikokeiluksi kelpaa. Olisi saanut olla kirkkaampi ilma. Ylhäällä taisi ilman lämpötila tuulen vaikutuksesta olla pakkasen puolella.
Hieno päivä sinulla ollut. Ja minkä lenkin olet tehnyt.
VastaaPoistaItselleni iski niskakipu, kun tein liian pitkin sauvalenkin toissapäivänä, kosteassa säässä. Kaikki kiva kostautuu.
Iines,
VastaaPoistaMinä en voi sauvojen kanssa kävellä oikeaoppisesti ollenkaan. Uskon sen jo enkä enää yritä sitä. Ne ovat kuitenkin mukana tasapainon ylläpitämiseksi ja tukena seistessä.
En tohdi ajatella vielä huomisen tuntoja. Kosteaa ja kylmää oli täälläkin ja se viima siellä ylhäällä. Huominen näyttää...
Upea näkymä. Tilaa ajatuksille!
VastaaPoistaHieno kuva ja hieno näkymä!
VastaaPoistaOnpas teillä ollut ihana retki. Tänään käymissäni blogeissa, on usea ollut Kuopiossa...mulle tulee ihan ikävä Kuopioon...tuttu paikka Kunnonpaikan ajoilta, jolloin Kuopiossa tuli tämän tästä käytyä. Hieno kaupunki.
VastaaPoistaEilen kirjoitin, että puutaloporukalla teimme kosvasti työtä Konttilan säilyttämiseksi. Entisen kulttuurijohtajan kanssa jo tuumimme, että pitäisi pahoin vandalisoitu talo polttaa, mutta jostain kumman syystä se kuitenkin korjattiin. Miljöö ei ole enää yhtä idyllinen kuin ennen, mutta kaipa se siitä tekeytyy.
VastaaPoistaKirjoitin myös, että en missään vaiheessa söisi noin kiskurihintaisia munkkeja. Kuolisin mieluummin niiden viereen nälkään taskut rahaa täynnä.
Kiitos Sivuaskel ja Neulekirppu!
VastaaPoistaTarjuska,
Minä ihan yksin hupsuuttani tallustelin sen reissun ja nyt on niska kipeä. Mutta silti ei kaduta. Niin kauan on mentävä kun jotenkin vielä pääsee.
Akh,
Mihin kirjoitit? Lehteenkö? Ihmettelin viikolla, kun koko Konttilaa ei mainittu Puijon tulevaisuusvisioissa. Sinä varmaankin tiedät tästä paljon. Itse olen vain ohi hiihdellyt satoja kertoja ja ihmetellyt samaa. Minusta on hyvä, että se kunnostettiin, mutta asiakkaat kyllä äänestävät noilla hinnoilla jaloillaan. Yksin käyden sen maksaa, mutta kun ajattelee perheitä, liika on liikaa. Tuli minulle hinnakas louniainen, yrttitee, pala pitsaa ja se munkki maksoivat kuusi euroa!
Kirjoitin lastuusi, mutta taisin unohtaa tallentaa sen.
VastaaPoistaLohdullista, että joku muukin on syönyt kalliisti. Minä söin elämäni kalleimman aamiaisen junassa - 8 euroa. Mutta olipa elämäni ensimmäinen matka Pendolinossa ja todennäköisesti viimeinen työmatka aikoihin...
VastaaPoistaUpea kuva!
Kiitos, Kaisa!
VastaaPoistaAjatellaan vaikka että olemme sen arvoisia...