20. lokakuuta 2006

Syksy (Runotorstai)












syksy on parasta aikaa
metsä ja suot ovat täynnä taikaa

raskaana marjoista on pihlajarukka
tuossa kohoaa vielä apilankukka

lehtimattoa kiillottaa kuura
lammesta nousee usvahuura
laineet laiskoina puskevat rantaan
piirtäen omistuskirjoituksen santaan

kypsynyt kaisla nöyrästi taipuu
ennen kuin talven lepoon vaipuu
sädehtii suolla karpalon pullea poski
paleltaa sormia sen ken siihen koski

alhaalta kurkkii aurinko mennyttä kesää
ja osoittaa tuulelle talvipesää
usuttaa lepäämään kiireen lasta
estääkseen liiaksi huiskimasta

pois vielä oikukas tuuli karkaa
riittää vielä puistoissa työsarkaa
riisua rippeet menneen kesän
vasta sitten voi asuttaa tuulenpesän

herra Halla niityillä öisin partioi
kastehelmissä aamuisin jääkellot soi

7 kommenttia:

  1. Kepeitä syystunnelmia, syksy on maaemon viimeinen villi tanssi ennen talven lepoa.

    VastaaPoista
  2. "Kastehelmissä aamuisin jääkellot soi," Kaunis säe. Kokonaisuutena joustava riimiruno, ei turhan paukutteleva, kuten usein omani. Tykkään!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Outo emo ja Sikuri!
    Minä olen syksyihminen.

    VastaaPoista
  4. Pidän runostasi valtavasti. Tässä on hienot riimit ja runosta välittyy hyvin minullekin tutut syksyn tunnelmat. Kirjoitan itse vähän samoista tunnoista - minäkin nimittäin pidän syksystä. Mutta kun en jaksanut riimitellä, niin "runoni" on luettelo....

    VastaaPoista
  5. Syksyn kepeyttä sellaiselle, joka syksyä rakastaa. Toimivat riimit.

    VastaaPoista
  6. Kiitos,THP, Susupetal ja Isopeikko, kommenteistanne. Tätä on tämä syksy ainakin ollut.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!