syksy on parasta aikaa
metsä ja suot ovat täynnä taikaa
raskaana marjoista on pihlajarukka
tuossa kohoaa vielä apilankukka
lehtimattoa kiillottaa kuura
lammesta nousee usvahuura
laineet laiskoina puskevat rantaan
piirtäen omistuskirjoituksen santaan
kypsynyt kaisla nöyrästi taipuu
ennen kuin talven lepoon vaipuu
sädehtii suolla karpalon pullea poski
paleltaa sormia sen ken siihen koski
alhaalta kurkkii aurinko mennyttä kesää
ja osoittaa tuulelle talvipesää
usuttaa lepäämään kiireen lasta
estääkseen liiaksi huiskimasta
pois vielä oikukas tuuli karkaa
riittää vielä puistoissa työsarkaa
riisua rippeet menneen kesän
vasta sitten voi asuttaa tuulenpesän
herra Halla niityillä öisin partioi
kastehelmissä aamuisin jääkellot soi
Kepeitä syystunnelmia, syksy on maaemon viimeinen villi tanssi ennen talven lepoa.
VastaaPoista"Kastehelmissä aamuisin jääkellot soi," Kaunis säe. Kokonaisuutena joustava riimiruno, ei turhan paukutteleva, kuten usein omani. Tykkään!
VastaaPoistaKiitos, Outo emo ja Sikuri!
VastaaPoistaMinä olen syksyihminen.
Pidän runostasi valtavasti. Tässä on hienot riimit ja runosta välittyy hyvin minullekin tutut syksyn tunnelmat. Kirjoitan itse vähän samoista tunnoista - minäkin nimittäin pidän syksystä. Mutta kun en jaksanut riimitellä, niin "runoni" on luettelo....
VastaaPoistaSyksyn kepeyttä sellaiselle, joka syksyä rakastaa. Toimivat riimit.
VastaaPoistaSyksyistä väriterapiaa.
VastaaPoistaKiitos,THP, Susupetal ja Isopeikko, kommenteistanne. Tätä on tämä syksy ainakin ollut.
VastaaPoista