Viikon edetessä olen todennut totaalisen ylivarustautumisen taas tapahtuneen. Pakkasin vaatteita ja varusteita vanhan kaavan mukaan. Otin mukaan useamman teepaidan ja leggingsejä, sisäkenkiä, tossuja, kumisaappaat etc. Ison matkalaukullisen verran kuten kymmenen vuotta sitten. Nyt olenkin huomannut, että pelkkä verkkapuku olisi ollut riittävä sisäliikuntavarusteeksi, koska kolkosti kolajavat David-kuntosalilaitteet eivät ole ollenkaan sopivia kireälle kropalleni. Hermot eivät joko käskytä tai selkälihakset eivät myötää. Tasapaino tahtoo pettää. Eilenkin olin kaatua ruokasalin lattialla luikertelevaan sähköjohtoon.
Iltapäivällä katselin ulos ikkunasta ja koin kokovartalovapinaa ja mielen ja sielun kapinaa. Miksi minä en saa olla tuossa joukossa, TYKY-päivänä keppijumppaamassa sauvakävelylenkin päätteeksi kosteassa syyssäässä? Miksi minä istun veteraanien kanssa samassa odotustilassa vartomassa "pääsyä" askartelemaan? Yhtäkkiä havahdun kuullessani jonkun hoitajista kysyvän:"Onko Tauno Palo paikalla?" Ajattelen, että tämän täytyy olla kohtaus jostakin vanhasta kotimaisesta mustavalkoisesta elokuvasta. Enkä minä ole minä.
Jokin kielletty tunne nostaa päätään ja tavanomaista vahvempi voimasana nousee miltei huulille. Minä en kuulu joukkoon. En kumpaankaan joukkoon. Haen kevyttoppapuvun ja kumisaappaat, otan kameran ja lähden kiertämään jo muutaman kerran kiertämääni lenkkiä kameran kanssa. On päästävä pakoon täältä kokolattiamattojen pesuainejäämien tuoksuisilta käytäviltä ja pikkuruisesta hotellihuoneesta. Ukkosta on sekä ilmassa että mielessä, mutta ulkona mustavalkoinen muuttuu kuitenkin takaisin värilliseksi.
Hello. It has been a long time, but I wanted to drop by and say hello! I hope you are well.
VastaaPoistaHi Abi,
VastaaPoistaI´ll email to you when at home. I´m OK, thank you.