Värikylpyjä

Kuuntelin radiota lounasta syödessäni ja siellä keskusteltiin vauvojen värikylvyistä. Olin kyllä kuullut tuon sanan ennenkin, mutta mieltänyt sen veteen. Mutta tässähän olikin kyse aivan muusta. Eihän kielikylpy eikä selkäsaunakaan veteen liity. Aivot tekevät omia pika-assosiaatioitaan.

Haastatellut äidit tuntuivat olevan todella tyytyväisiä tällaiseen uuteen ryhmäaktiviteettiin, jossa voi tavata toisia muuallakin kuin perinteisellä hiekkalaatikolla. Voi vain kuvitella, millaista touhua vauvaikäisten väreillä leikkiminen on. Ehkä sen mieluummin tekeekin muualla kuin kotona.

Kaukana on se aika jolloin vajaan vuoden ikäisille vauvoille riitti leluksi äidin kattila ja kauha tai vanhasta sukasta sompailtu nukke ja kuiva ruisleipäpala nakerrettavaksi hammaskutinaan. Tosin olen havainnut, että mieluummin nämä vauvat usein ottaisivat sen äidin kattilakauhayhdistelmän kuin jotakin oman lelulaatikkonsa valikoimista.

Nyt meille aikuisillekin on tarjolla ilmaisia värikylpyjä puistoissa ja metsissä. Alkuviikosta kaipaamani ruska alkaa näkyä jo paremmin. Väreistä ja valosta on otettava kaikki irti ennen kuin jokasyksyiset syysmyrskyt vievät kuivan kesän lehdet mennessään. Valo vähenee päivä päivältä. Kirkasvalolamppu on jo otettu esille, koska päivät ovat olleet pilvisiä ja vielä lehdessä olevat pihakoivut piirittävät asuntomme. Aamuinen lehdenluku alkoi jo käydä hankalaksi. Lampun hoitovaikutuksista en osaa sanoa, mutta lehdenlukuajan kestävä kirkasvalohoito ei käsittääkseni ainakaan haitaksi ole. Olen havainnut, että asunnon valaistuksen määrää on lisättävä. Uudet silmälasit eivät valon puutetta korvaa.

Värit kiehtovat ja sieppaavat silmän Flickriin laittamissani kuvissakin. Eniten on käyty katsomassa kirkasvärisiä otoksia. Joskus kun olen ladannut oikein värikylläistä kuvaa, joku on ehtinyt käydä vilkaisemassa sitä ennen kuin olen ehtinyt sijoittaa sitä mihinkään settiin tai ryhmään. Väreissä siis täytyy olla jotakin.