25. syyskuuta 2006

Ruskaa etsimässä

Oli luvassa vielä lämmin päivä. Päätimme lähteä laittamaan mökkiä talviteloille, mikä tarkoittaa kellarin ikkunan sulkemista. Koskaan kellarimme ei ole ollut niin kuiva kuin tänä kesänä. Syyn tiedämme jokainen. Kamera patterit ladattuina odotti punaisten ja keltaisten värien sävykästä ilotulitusta yli 150 kilometrin matkalla. Mutta ei vielä ollutkaan täyden ruskan aika. Mäellä kukkivat jättipalsamit, joten pakkasherra ei ollut siellä vielä käynyt. Jokunen harakankello, pietaryrtti ja siankärsämö kukki siellä täällä. Ukonhatussa ja suusleimuissakin oli muutama kukka jäljellä.

Aukoksi hakattu rinne ei antanut meille sienen sientä, mikä meidän sanastossamme tarkoittaa kantarelleja. Nehän tarvitsevat kumppanikseen kuusen tai koivun. Ei muuten ollut puolukoitakaan. Punaherukoita olisi vielä ollut poimittavaksi asti, mutta jaksamisella on rajansa. Ne saivat jäädä linnuille, niille muutamille, joiden lirkutusta vielä kuului. Jokunen kanalintu lensi tien yli, menomatkalla näimme kuusi joutsenta ja lehmät näkyivät olevan vielä ulkoruokinnassa. Olikin erikoisen näköistä, kun laitumet näyttivät vasta nyt puskevan uutta äpärettä. Joissakin paikoin oli tehty tuorerehuakin, sitä kuivuuden johdosta saamatta jäänyttä toista satoa. Syyskynnötkin oli jo tehty. Syksy saa tulla ja olla.

6 kommenttia:

  1. Vihreys on tosiaan vironnut joka puolella yökasteiden myötä kuin uudelle kierrokselle. Siellä täällä vaahteroiden tulenloimuisia latvoja viestinä syksyltä.

    VastaaPoista
  2. Ja pietarinyrtit, hiirenvirnat ja horsmat kukkivat. Ruusuissa on marjoja ja uusia kukkia. Nyt jos tulee nopeasti kylmä talvi, niin siitä ei hyvää seuraa.

    VastaaPoista
  3. Olipas osuva kuvaus syysvaiheesta. Samoja havaintoja voi tehdä näillä laukeuksilla: ei vielä ruskaa, vaikka kamera odottaa laukaisuvalmiina etupenkillä pelkääjän paikalla matkalle mökille, jota minäkin olen jo kaksi kertaa käynyt laittamassa talviteloille.

    Jättipalsamit ovat vielä kukkivina siellä, mutta täällä pikkukaupungissa ne jo paleltuivat kahtena hallayönä jokin aika sitten. Ehtivät kuitenkin poksautella siemeniään ympäriinsä, joten keväällä taas tavataan kymmenien ellei satojen palsamivauvojen kanssa..

    Minulla on vielä vesi katkaisematta, ja pitää kutsua tuttu putkimies hoitamaan asia. Kiipeää samalla katolle panemaan hatun savupiipun päälle, minä kun en katolle saa itseäni, kun ajatuskin huimaa, vaikka mökki ei ole kovin korkea.

    Viime vuonnahan talvi tuli liian äkkiä, ja puihin jäi paikoin lehdet, ja vesilammikot kasvien juurten ympäriltä jäätyivät nopeasti tukahduttaen monet perennat. Kunpa nyt tulisi pitkä ja värikäs syysruska!

    VastaaPoista
  4. Niinpä, taitavat olla maailmankirjat sekaisin. Onhan meillä näitä välivuodenaikoja, alkusyksy, loppukevät, keskitalvi etc, mutta niiden rajaaminen on ehkä liian vaikeaa.

    Minä tunsin itseni ihan pieneksi horsmaviidakossa ja vaahteroiden valtaisaa vuosikasvua katsellessa, suorastaan mitättömän kokoiseksi yrittäessäni hiukan kierrellä metsikössä Exelin sauvojen asvalttitassujen takerrellassa kiinni rankoihin ja oksiin. On sitä ihminen niin olematon tässä maailmankaikkeudessa ja korkeilla paikoilla. Mutta niin kauan mentävä on kun suinkin liikkeelle pääsee.

    Hirvikärpäsistä vain yksi havainto.

    VastaaPoista
  5. On siinä parturoitu vaarajono.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!