Tuo eilinen kirje oli 300. postaukseni tähän blogiin. Käyneekö bloggaamisessani samalla tavalla kuin naistenlehdissä?Ne nimittäin kirjoittavat vuoden kierron mukaan ajankohtaisista asioista uudelleen ja uudelleen. Kun vertaan vuoden 1947 Kotiliesi-lehtiä nykyisiin, havaitsen kirjasinkoon suurentuneen ja kuvituksen lisääntyneen tekstin kustannuksella. Ja väriä riittää muuallekin kuin kansiin. Mutta on mainoksia, myynti-ilmoituksia, ruoka- ja säilöntäohjeita, kasvatusvinkkejä, haastatteluja jne. Artikkelit olivat ennen pitempiä ja kattavampia. Itse en enää tilaa kyseistä lehteä, vaan luen sen kierrätettynä.
Olen todennut senkin, että säästämämme 80-90-luvun vuosikerrat ovat kuin uusia. Eli voi aloittaa vaikkapa vuoden 2007 tammikuussa lukemaan vuoden 1995 vuosikertaa lehden ilmestymisrytmissä, niin kaikki hoituu. Ehkä pääsiäinen ei ole paikallaan, mutta muut juhlat ohjeineen kyllä. Ja laihduttamiset ja terveelliset ruokavaliot. Ei mitään uutta ja mullistavaa. Muoti on asia erikseen. Innokkaat lehtimyyjät, jotka viimeksi ovat kampanjoineet Apu-lehteä ilmaisnumeroilla, eivät tietenkään pidä tästä kierrätysideasta. Heidän ansionsa on suoraan verrannollinen myytyihin tilausjaksoihin.
Sahaanko nyt oksaa altani? Vilkaisen näet aika usein arkistoja. Vuosi sitten oli myös vielä lämmintä.
Sienestään käypi Kallet ja Hellit,
pitäisi poimia kanttarellit,
herkkusienet ja karvalaukut,
täyteen korit ja selkälaukut.
Ja Vaasan Leivän kera ne syödään,
- siinäpä kärpästä kaksi lyödään.
pitäisi poimia kanttarellit,
herkkusienet ja karvalaukut,
täyteen korit ja selkälaukut.
Ja Vaasan Leivän kera ne syödään,
- siinäpä kärpästä kaksi lyödään.
(VAASANleipää mainos, Pasi piirtää, Kotiliesi 15.9.1947)
Olin kolme vuotta (2002-2005) pätkätoimittajana paikallislehdessä. Ensimmäinen vuosi oli todella mielenkiintoinen kaikkine tapahtumineen. Toisena vuonna huomasin, että samat kuviothan tässä toistuvat. Yritin löytää uutta näkökulmaa juttuihin. Kolmantena vuonna alkoi olla jo vaikeaa löytää samoista tapahtumista tuoreita näkökulmia ja haastateltavia. Ihmettelen, miten 30 vuotta toimittanut kollegani on voinut virkistää jokavuotisia tapahtumia. Ehkä ei ole voinutkaan, vaan on alistunut.
VastaaPoistaOnhan niissä jutuissa kuitenkin vuosi väliä; ihmiset unohtavat nopeasti.
Muuten ne Vaasan Leivän mainokset ovat ihania. Luin niitä mielelläni lapsena ja yhä edelleen pidän niistä. Muistan, että runot vaihtuivatkin tiheään. Olisiko joka viikko ollut uusi runo?
VastaaPoistaObeesia,
VastaaPoistaihmiset unohtavat todellakin jo vuodessa useimmat asiat. Näin kertoi kuulleensa luennoilla eräs ystäväni, joka opettaa itse aikuisia.
Minulla oli vapaana toimittajana ja on tavallaan nytkin bloggaajana ihan sama ongelma, palaan samoihin aiheisiin. Niiin voi kuitenkin ottaa jonkun uuden näkökulman tai laittaa uusia kuvia.
Kannattaa lukea suuren maailman lehtiä. Heillä on paljon työntekijöitä ja vielä enemmän avustajia. He löytävät aina uusia asioita.
Toisaalta tuleehan lehtiin ja blogeihin koko ajan uusia lukijoita, joille nämä vanhoilta tuntuvat jutut ovat uusia. Tulevat nopeasti myös aivan uudet sukupolvet lukijoita.
Se on minusta tylsempää, että Suomessa "kaikki lehdet" kirjoittavat samoista asioista. Siihen kyllästyy.
Olisi siis osattava tilata lehtensä oikein. En nyt kuitenkaan luettele tähän lehtiä, mitä meille tulee. :)
VastaaPoistaObeesia,
kyllä tuossa vuosikerrassa joka numerossa näkyy olevan uusi runo. Lehti ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa. Ovat hauskoja. Ja Kieku ja Kaiku.