Puoli päivää kuningattarena

Taas se tapahtui. Aamu-uinnilla töyhtöpäinen vesilintu seitsemän poikasen kanssa rohkeasti ohitti meidät rantavedessä laiturin alitse. Yksi pikkuisista jäi jälkeen. Olisi siis pitänyt olla se kamera, niin tunnistaminen olisi helpompaa. Sitten näin kaukaa lähestyvän lisää joitakin lintuja ja pyysin siippaani hakemaan sen kameran. Uudet tulijat olivatkin sitten sorsia.

Prinsessaikäinen Noora saapui isänsä ja pikkuveljensä kanssa kylään. Hiekkiksellä oli ensin kivaa, sitten liian kuuma. Joten lähdimme katsomaan, mille uimaranta näyttäisi. Matkalla näimme kaksi pulskaa kissaa ja harakan. Talon kierrettyämme toisetkin olivat uimista vailla. Limpparia mukaan ja iso pyyhe. Ja niin kauan lapset pulikoivat vedessä, että ihan tärisivät vilusta. Sitten oli ruuan aika ja pikkuveljen päikkärit. Siitä alkoi prinsessan oma laatuaika. Hän sai valita tekemiset. Paperit ja värikynät löytyivät helposti. On tullut tavaksi laatia äidille kirje tekemimistä ja havainnoista, ellei hän ole mukana. Niin teimme nytkin, koska äiti oli töissä.

Sitten hänen mieleensä juolahtivat mummun helmet ja muut koristukset. Ja prinsessaleikkiajatus oli heti valmis. Mummu olisi kuningatar ja hän prinsessa. Kruunu päähän, valkoinen rimpsuhame ja ohuenohuesta kankaasta viitta hartioille. Ja tietenkin matsaavat helmet ja rintarossit. Peilailu kuului tietenkin kuvaan ja kuvia piti ottaa ja tarkkaan tarkastella.
Kyllä tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia.

Kuva on mieheni ottama. Minä yritin olla hissukseen vedessä, etteivät linnut pakenisi. Kauan ne viipyivätkin laiturin lähellä. Hauskoja kaksipäisiä lintuja!