Tein Marian ja Nooran ja Oskarin kanssa 2437 askeleen piknikin. Sen aikana ehdimme nähdä mielessämme Kapteeni Koukun puitten lomasta vilkkuvalta mereltä, karhunkoloja ja ison oikean muurahaispesän. Nousimme korkeaa vuorenrinnettä kohti patsasta, jonka luona söimme eväät ja kyseisestä paikasta patsaan tekstistä luimme salaisen tehtävän, joka oli suoritettava kotimatkalla. Oli poimittava vähintään viiden erilaisen kukan kimppu ja vietävä se kotiin l. mummulaan tässä tapauksessa.
Evästä olisi saanut olla enemmänkin ja kukkia löytyi tarpeeksi. Opettelimme myös erottamaan männyn ja pihlajan muista puista. Kukista opimme puna-apilan, harakankellon, piikkiohdakkeen, pihasaunion, mäkikuisman, siankärsämön ja mesiangervon. Ja mustikan, jonka marjat olivat melkein kypsiä. Poimimme yhden varvun mukaamme.
Lounaan jälkeen selvisi, mihin tarvitsisimme ne kukat ja mustikat. Kukista otimme mallia ja piirsimme kortteja. Ja mustikat tarvittin antamaan väriä jälkiruokapirtelöön. Lasten mukaan söimme herkkuaterian. Oli mielenkiintoista havaita, miten seitsemän mustikkaa jo antaa värin ohella makuakin muutamaan pirtelölasilliseen.
Nyt on kyllä voimat vähissä, mutta menipä päivä nopeasti. Oskarista oli hauskinta, kun isä ja vaari toivat mökiltä kaksi vanhaa pikkuautoa, bensankuljetusautoja molemmat, mutta eri värisiä.
Poika on ajanut romurallia.
VastaaPoistaKuten muinoin isänsäkin samoilla autoilla.
VastaaPoistaEi omenapuusta kauaksi putoa.
VastaaPoistaEi niin. Onneksi ovat autot säilyneet. ne ovat todella mieluisia jo alle kolmivuotiaillekin, joille ei tuo sortin leluja saisi vielä antaa.
VastaaPoista