Tärkeysjärjestyksessä

Useammin kuin kerran olen ollut tilanteessa, jossa on tehtävä valinta vähintään kahden tärkeän asian välillä. Varmasti moni muukin on miettinyt opiskelu- tai työpaikan valintaa. Joillakin on saattanut olla sulhasehdokkaitakin valittavaksi asti. Omat tämänhetkiset valintatilanteet eivät enää ole tuota suuruusluokkaa yleisesti ottaen. Mutta minulle omat valintani ovat suuria ja merkittäviä. Kun mieli laukkaa vielä, mutta keho asettaa tiukat rajat, pieniltä näyttävät päätökset muuttuvat yllättävän vaikeiksi. Lähtemiset ja tulemiset. Liike ja lepo.

Nyt oli valittava kaksien juhlien ja oman perheen välillä. Valitsin jälkimmäisen ja olen tyytyväinen, että tein juuri sen valinnan. Lääkärien liikuntareseptejä en enää enkä koskaan ole tarvinnut. Voisin ehkä sanoa saaneeni lähtemisreseptin perjantaina, vaikka torstaina ns. putosin taas kerran polvilleni.

Kuljin poikki Suomen, Keski-Suomen männikkömetsien ja mäkimaastojen kautta laajoille lakeuksille meren rantaan asti ja tietenkin takaisin hiukan eri reittiä parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Menomatka oli miltei koko ajan vasta-aurinkoon ajamista ja pilveilevä taivas oli todella mielenkiintoinen seurattava pilvifriikille. Tosin ajankuluksi leikimme eräänlaista bumtsibumiakin yrittäen kaivaa aivojemme kovalevyiltä aina tietyn sanan sisältäviä lauluja. Kävi selväksi, että jos on pitkään laulamatta, sanat alkavat unohtua. Tehokasta muistivoimistelua. Pitänee kaivaa esiin komeron pohjalle pölyttymään unohtunut karaokevideo ja alkaa lauleskella edes niitä. Minua harmitti, kun en enää muistanutkaan suoralta kädeltä ulkoa Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua! Laulun aiheena oli tuolloin siis jokin eläin.

Koska vietimme noin seitsemän tuntia ulkona eilen, tulomatkalla ei sitten enää niin laulattanutkaan. Pilviä oli huomattavasti vähemmän, mutta järviä ja koskia enemmän. Jossakin valokuvauspisteessä alkoi jo tuntua siltä, ettei tästä selvitä kotiin ollenkaan. Miksikö? No, kun mitä kuvauksellisimpia maisemia avautui vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Nyt täytyy jo jarrutella, ettei tule blogiriippuvaisesta vielä valokuvausriippuvaistakin.

Matkakertomus ei mahdu tähän postaukseen, koska tiedostot ovat vielä epäjärjestyksessä. Sen verran on kyllä sanottava, että Tuurissa muutos näytti suurimmalta edelliskertaan verrattuna.