Valo ja värit

Eilen tuli käväistyä vajaa parituntinen tyttären kanssa alennusmyynneissä. Olimme varhain liikkeellä, etteivät kaupat olisi väärällään vaatteiden valitsijoita. Hellekin varmaan vaikutti, ettei ollut ahdasta muualla kuin parkkihallissa. Etsimme minulle uusia väljiä, sileitä, helposti puettavia puseroita ja pellavahousuja.

Luonnollisesti eniten mieluisaa vihreää asukokonaisuutta oli jäljellä vain minikokoja. Oli siis vaihdettava väriä. Alemyynneissä pitää olla joustava ja kyetä nopeasti haluamaan jotakin muuta kuin aikomaansa. Siis aloimme metsästää sinisiä kevyitä pellavaisia pitkiksiä. Ja yhdet lopulta löysimme 10 eurolla. Pidin niitä edukkaina, koska lähtöhinta oli ollut 39 jotakin euroa. Muovikassi kädessäni sitten vasta taas tajusin, että eivät ne nyt niin kovin halvat olleetkaan. Mutta nyt on kuitenkin uudet ja siistit vetimet. Valkoinenhan sopii hyvin sinisen kanssa.

Illalla TV-ohjelman innoittamina pohdimme värien olemusta päämme pyörryksiin. Minulle kun ei mene millään jakeluun, ettei värejä oikeastaan ole olemassa. Valkoinen heijastaa kaiken pois ja musta imee kaikki värit itseensä. Fysiikka oli jotenkin hankala aine koulussa. Ulkoluvulla sain keskikoulun viidennen luokan kurssista kuitenkin kiitettävän numeron, samoin kemiasta neljännellä. Hyvästä muistista oli ja on todella apua hyvien arvosanojen saamisessa. Mutta nöyränä myönnän, että nuo kaksi ainetta jäivät arvoituksiksi. Jokohan nyt ymmärtäisi, jos viitsisi uudelleen yrittää?

Valokuvausharrastuksen myötä on alkanut enemmän katsoa tuota valoa ja samalla ihmetellä, että kuvassa valo ja värit näyttäytyvätkin aivan toisin kuin paljaalla silmällä. Luonnon värit ovat ihmeelliset. Kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Mutta annapa olla vaateostoksilla. Jos ostaa housut yhdestä kaupasta ja alkaa metsästää niihin sopivaa yläosaa, niin johan on onnenkauppaa, että löytyy sopiva. Voihan se olla niinkin, että jokainen ihminen näkee jokaikisen värisävyn omanlaisenaan. Näinhän on sanojenkin merkitysten laita. Toinen puhuu puusta ja toinen aidanseipäästä. Ja silti me ymmärrämme toisiamme - ainakin toisinaan.

Kuvassa aamuöisen taivaan toisiaan hyväilevät pastellisävyt sellaisina kuin kamera ne näyttää. Myrsky-yön jälkeen aurinko yritti hivuttautua näkyviin.