Helle tahtoo uuvuttaa ja pitää muistaa juoda nestettä tarpeeksi. Onneksi asunnossamme on kaksi kerrosta, joista alempi on rakennettu puoliksi maan alle. Ja sälekaihtimet ovat oiva keksintö. Pihakoivun lehtiverhokin estää jonkin verran asunnon kuumenemista. Kahvimukillisen ajan jaksoin istua ulkona ja kuuma tuli.Samalla jutustelin puhelimessa äidin kanssa toista tuntia. Hänellä oli aivan samat muistikuvat siitä kauheasta ukkosilmasta. Sen olin unohtanut, miten se lehmien sähköpaimenlanka oli hävinnyt. Se oli palanut roihuna sytytyslangan tavoin. Ellei sitä olisi omin silmin nähnyt, kyllä se olisi ollut aivan käsittämätön aitalangan katoamistemppu. Lehmät, muuten, eivät olleet ymmärtäneet aidan katoamista, vaan pysyivät portilla. Viisaita eläimiä. Nehän laidunsivat vallanmetsässä ennen sähköpaimenpoika-aikaa ja joka ilta ne osasivat kotiin. Meillä päin karjankutsuhuutona oli "kuikuikuikuuuuu...." Nykyään sekin on kilpailulaji! Kyseisessä koulussa jaetaan myös puolenkuun palkintoja ansioituneille oppilaille ja opettajille. Ja palkintona on lehmäpatsas! Enpä ollut moisesta kuullutkaan.
Aamupäivällä leikin Flickrillä ja onnistuin saamaan tuohon sivupalkkiin ihan itse (sic) tuon "kuvakon". Ja samalla katselin oikeiden valokuvaajien otoksia. Hiukan tuli sellainen olo, että olisi ehkä kannattanut miettiä kaksi kertaa ennen kuin perustaa erillisen valokuvablogin. Tehty mikä tehty.
Hei Liisa.
VastaaPoistaAjattelen näin, että netissä on tilaa meille harrastajakuvaajillekin. Eikös vaan? Svalokuvaaminen on mielenkiintoinen harrastus.
Hei Maria!
VastaaPoistaNiin minäkin ajattelen, kunnes toisin todistetaan. Maailmaa katselee nyt eri silmin.
Onpa hyvin hoidettuja itikoita.
VastaaPoistaHienoja kuvia sulla!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaOn todellakin isoja eroja karjanhoidossa. Nämä ovat puhtaita. Mielellään pysähtyy kuvaamaan. Joidenkin laitumien kohdalla on painettava kaasua, kun karja näyttää niin pesua kaipaavalta.
Kirjoitin aamulla tästä jo kommentin. Minne se on mahtanut kadota?