Pihakoivun alle on raahattu monenkokoisia kiviä. Jotkut taitavat olla Jäämereltä asti olevia muistoja parin vuosikymmenen takaa. Lumien kadottua tänä keväänä saatoimme havaita, ettei maanjäristyksiä ollut talven aikana ollut. Pikkukivet olivat sijoillaan. Usein olemme etsineet vasemmanpuoleista kivien koloista. Lasten leikkiessä esimerkiksi pallo on saattanut siirtää niitä. Vastapäiseltä leikkikentältä on joskus golfpallokin poksahtanut ikkunaamme. Tänä keväänä keittiön ikkunan alta löytyi punakirjava superpallo. Tällaisten esineiden tai joskus kuolleen linnun löytyminen ikkunan alta selittää epäselviksi jääneet kolahdukset ja napsahdukset. Talvella toki pakkasta voi syyttää paukkumisesta ja kesällä hellettä peltikaton napsahduksista.Auringon paistaessa ja lämpötilan lähennellessä 20 astetta varjossa tuntuu, että putoamme talvesta suoraan kesään. Krookusten aika alkaa olla ohi. Koivun hiirenkorvat jo sävyttävät maisemaa vihertäväksi ja muuttuvat kohta näköesteeksi.
Kyllä pudottiin suoraan kesään! Takapihalla tuli hiki ja kadulla alkoi näkyä teepaidassa kulkevia ihmisiä. Koivuihin tuli tänään pienet lehdet ja valkovuokot olivat valkoisina mättäinä lehtometsässä, jossa kävin kuvaamassa.
VastaaPoistaKirjoitat jännästi maanjäristyksistä. Tarkoitatko siis, että pikkukivet ovat tarkkailua varten? Jännää. Joskus kun on vuoteessaan, on ollut tuntevinaan, miten jokin tärisee, hiukan, mutta tärisee kuitenkin. Olen miettinyt, onko se maanjärsitys vai tärisenkö minä.
Nuo pikkukivet ovat somat. Ihana ja hauska kuva! Täälläkin koivut pakertavat kesää. Mielestäni yhdessä pikku koivussa ei ollut eilen kuin alut/silmut, tänään kukinnot!
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistakyllä ovat. Sisällä tuntuvat tärinät olen kuitenkin oppinut yhdistämään naapurin linkoavaan pesukoneeseen ja keittiön kolahdukset naapurin uusitun keittiön liukulaatikoihin, sellaisiin leveisiin hienoihin!
Maa järisee Suomessakin, mutta minulle on kyllä tutumpaa sellainen sisäinen kokovartalotärinä, jota aikoinaan burnoutiksi kohdallani sanottiin.
Olen jonkin aikaa blogeja plaratessani ihmetellyt linkkilistojen runsautta. Miten on mahdollista seurata sellaisia määriä blogeja? Ja toinen ihmetyttävä seikka samaan asiaan liittyen: minulle alkaa tulla tunne, että kaikki muut taitavat tuntea toisensa enkä oikein sovi joukkoon.
Viis noista mietteistä! Aloitin tämän pitääkseni ajatukseni pois kivun tarkkailusta. Jos jollekin on iloa lueskella näitä, hyvä niin. Ei saisi tulla stressiä, pakonomaisuutta.
Maria,
toinen kivistä on kuin kananmuna. Aluskivessä on vain yksi kohta, jossa se pysyy pystyssä.;)
Hei Liisa.
VastaaPoistaOmasta linkkilistastani (mikä on aika pitkä) voin sanoa, että se on aivan liian valtava minun kaikkia sivustoja ja blogeja seuratakseni.
Listani on nykyään kokoelma paikkoja, joista voi tehdä löytöjä. Siis se palvelee tavallaan sekä minua että muita bloggailijoita (toivottavasti).
Seuraan vakituisesti blogeja, jotka olen merkinnyt Blogilista.fi:hin suosikeikseni. Sieltä näkyvät myös blogien päivitykset, kätevää. Orpouden tunne, jota nyt saatat tuntea, menee varmasti pian ohi.
En minäkään kovin montaa bloggailijaa "tunne" edes bloggailijana, jotkut taas ovat henkilökohtaisestikin tuttuja ja jopa sukulaisia.
Minusta on mukava saada uusia blogituttavuuksia, sellaisia kuten esimerkiksi sinä.
Älä välitä tuosta tuntemuksesta, että kaikki täällä tuntevat toisensa, Liisa. Se on varsin yleinen tunne, ja jokainen kokee sitä liikkuessaan blogeissa.
VastaaPoistaPaljonhan puhutaan ns. sisäpiireistä, joita kieltämättä on. Mutta kyllä sinä olet mielestäni varsin sujuvasti päässyt mukaan, mitä olen havainnut. Kannattaa jatkaa vain kommentointia, sillä se on ainoa keino saada blogiystäviä. Harvoin käy niin, että omaan blogiin tullaan pidempään, ellei tee vastavierailuja. Tietenkin on joitan hyvinkin sisäänlämpiäviä piirejä, joihin ei ole energiaa tunkea sisään, jos ovipielet ovat hieman ahtaat, kuten joskus on. Minusta avoimen blogin merkki on se, että siellä on melko usein uusia kommentoijia. Itse en mielelläni tunge blogiin, jossa selkeästi pyörii aina sama jengi.
Sinulla on hyvä blogi ja osaat kommentoida napakasti. Uskon että noilla eväillä reviirisi laajenee koko ajan, pikku hiljaa.