Anemone nemorosa (Ranunculaceae), Lychnis flos-cuculi, Taraxacum officinale, Anemone nemorosa, Chrysanthemum leucanthemum jne. Viime yönä näin koulu-unta pitkästä aikaa. Ja kukkia viime päivät tarkkailleena mieleen alkoivat nousta aikoinaan oppikouluaikana keräämieni kasvien latinankieliset nimet. Kasveja piti kerätä peräti 120 erilaista. Ne piti prässätä kuiviksi ja sileiksi lautojen ja muutaman tiiliskiven alla.Onnistuneet kelpuutettiin liimattavaksi valkoisella liimapaperin suikaleilla valkoiselle täsmälleen määrätynlaiselle paperille. Sen oikeaan alanurkkaan tuli täyttää paperikaupasta ostettava lipuke, jossa kysyttiin tarkat tiedot kasvupaikkaa ja keruupäivää myöten. Silloiselle korpimökin tytölle kasvien kerääminen ei ollut lainkaan mieluista puuhaa, tuntui vallan turhalta. On myös tunnustettava, että isoveljen kasveista sain muutaman hätäapuna.
Vasta nyt osaan arvostaa sitä, että koko kasvisto oli vielä hallittava, siis osattava ulkoa. Kasviopista pidettiin henkilökohtainen suullinen tentti, jossa piti tunnistaa keräämänsä kasvit latinalaisine nimineen ja heimoineen. Hyvämuistisena selvisin aina tentistä helposti. Mutta itse kasvien kerääminen jäi joka kesä viime tippaan. Syksyn lähetessä ja kukkien vähetessä piti ottaa mukaan viljoja, varpuja ja sen sellaisia. Ihan senkin takia, koska esim. heinäkasvien tunnistaminen oli vaikeaa.
Onkohan kenenkään toisen herbaariossa perunaa? Minulla oli.Leikkasin mukulastakin ohuen siivun prässättäväksi. Kyllä kai syksykesälläkin kasveja olisi ollut kerättäväksi, mutta kun motivaatio puuttui niin se puuttui. Oli muuta tekemistä. Eläinopin kanssa oli vähän sama juttu. En vieläkään tunnista kuin joitakin lintuja.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!