Painajaismaista

Illalla kävin nukkumaan pitkästä aikaa vasemmalle kyljelleni. Ja heräsin aamukuudelta tismalleen samasta asennosta. Johtuiko huonosta asennosta vai mistä, en tiedä, mutta painajaisuneen heräsin.

Olin järjestämässä kuullunymmärtämiskoetta ylioppilaskokelaille. Jotenkin kaikki meni pieleen, avokelatandbergnauhuri ei toiminut, tehtävävihkoja ei ollut riittävästi ja itse kokeessa oli jokin uusi outo osio, johon tarvittiin piirtoheitintä. Eli joitakin tarvittavia tietoja oli kalvolla. Kyllä kalvosulkeiset ovat vielä hyvin muistissa. Huonetila oli kokeeseen sopimaton kirjahyllyineen ja muine huoneenjakajineen. Onneksi heräsin, ennen kuin H-hetki koitti. Vasemman käden peukaloetusormiote oli ihan krampissa. :)

Olen muiden askareiden lomassa pähkäillyt, mistä syystä alitajunta minut noihin tilanteisiin takaisin viskasi. Olivathan ne aina jonkin verran vireystasoa nostavia, kun niissä oli niin monta mahdollisuutta mennä pieleen. Ja joskus jotakin hämminkiä olikin.

Pitänee yrittää vähentää muistelemista ja tutkailla uusia tuulia kehon käskyjä kuunnellen. Vai lähestyvä vuosijuhlako se kiusaa? Ajatuksena oli kokeilla tätä yhden vuodenkierron verran. Alkaa olla päätöksen aika, ollako vai eikö olla bloggaaja. Tästä se alkoi:

Perjantai huhtikuun 22.

On kummallinen aamu. Kohta vappu ja lunta sataa ja on pakkasta. Eilenkin koko päivän. Olen yksin ja opettelen tätä bloggaamista. Hermanni on Hongkongissa kuulemma kahvilla Kukkosilla. Autossa on jo kesärenkaat ja hiukan pelottaa lähteä käymään kaupungilla, mutta eiköhän se onnistu. Maria neuvoi minua hiukan eilen illalla. Saa nähdä ymmärsinkö mitään?

Pyykinpesukone pysähtyi. Menen laittamaan lakanat kuivumaan ja jatkan tämän opettelua joskus toisen kerran.

---