Blogiriippuvuus taitaa olla "tauti" siinä missä muutkin riippuvuudet. Saatuani muutaman uuden tilaajan ja jokusen jatkamaan rohkaisevan viestin päätin, että olen täällä vielä lastuineni. Nimittäin vasta uuden vuodenkierron alkaessa löysin esim. Petteri Nummisen Kirjoitusoppaan blogikirjoittajille.Ehkä olisi voinut alkaa sieltä tutustumalla sanastoon ja sen sellaiseen. Kirjoittaahan me jokainen osaamme tavallamme. Jonkin aikaa ihmettelin Ikkunaiineksen päre-sanan käyttöä, mutta selkenihän se ilman sanakirjaakin. Pärekin on lastu. Pärettä poltettiin aikoinaan savutupien ainoana valona. Toki sitä aikaa en ihan muista. Minun lapsuudessani oli öljylamput, Aladdin taikalamput ja sen sellaiset. Päreiden teon muistan ja rakennusten kattamiset niillä. Venevajamme katto tarvitsisi uudet päreet. Ei siis varapäreitä, joita näkyy kaupoissa olevan tarjolla usein päreensä polttaville.
Amatöörikulttuuriantropologina olen parempiselkäisenä kumihanskat kädessä kaivanut auki monta kiviröykkiötä, kulttuurikerrostumia mökkimäellä. Mehupulloina käytän raunioiden uumenista esiinkaivamiani vanhoja Koskenkorvapulloja, niitä isosuisia. Ei ollut ennen lasinkeräyspisteitä. Kauniimmat yksilöt, kuten vanhat myrkynvihreät lysolipullot ja pikkuruiset erisävyiset apteekkipullot, ovat saanet kunnian muuttua sisustuselementeiksi. Valitettavasti kömpelöt käteni juuri mennä viikolla rikkoivat yhden vanhan mustepullon. Onneksi pari kappaletta jäi vielä jäljelle. Kuvan esineet viittaavat apoteekin suuntaan. Ennen lääkkeillä oli selkeä suomenkielinen nimi. :)
Kirjoitin tähän eilen pitkän sepustuksen omasta kulttuuriantropologian harrastuksestani, mutta valmis teksti häipyi Bloggerin oikkuilun vuoksi.
VastaaPoistaKaivan nimittäin myös maakupoista mökkimaisemissa esiin ihmisen muinaisjälkiä, jotakin todistetta menneestä elämästä. Kuopat ovat syntyneet isojen kivenlohkareiden ylöskaivun yhteydessä. Minulla on kivihimo, ja sirrätin niitä kivikkotarhaan ja muuten vaan koristeeksi pihalle.
Niin, siis kaivan näitä kupppia lusikalla ja harjalla, ja sihtaan hiekkaa. Jotain pientä on löytynytkin, mm. omituista keramiikkaa, ruostunut hapera rautasolki ja raha. Valokuvasin nämä aarteet vanhaan blogiini, jonka olen harmi kyllä hävittänyt. Voi olla että kuvailen niitä uudelleen, etenkin jos teen uusia löytöjä.
Heh, virheitä rutkasti!
VastaaPoistamaakupoista = maakuopista
kupppia = kuoppia
:D
Minun suurin saaliini on ne pullot. Olenkin mieltänyt, että ko. vanha maapaikka on ns.juotu. Se oli rappiotilasta kesäpaikaksi kehitelty meidän ostaessamme sen. Niitä pulloja on siellä sadoittain. Osa tietenkin rikkoutuneita. Niitä olemme kuskanneet pullopankkeihin.
VastaaPoistaSelvisi naapurien avulla kuitenkin paikan historiasta sen verran, että se on ollut ns. kortteeri metsätyömiehille hevosineen. Lähimpään naapuriin on edelleenkin 5 km matkaa. Eli Koskispullojen tyhjentäjiä on ollut runsaasti. Ei voi isäntää syyttää.
Löytyy sieltä lautasten palasia, lääkerasioita, lypsyvoidepurkkeja ja kammottava määrä akkuja vai anodejako ne oli, joilla radio ennen toimi.
Siis sähköä ei ole edelleenkään. Mutta ihana paikka, lehto keskellä valtavan suurta kielovyöhykettä ja mesimarjatkin kasvavat siellä marjoiksi asti.