Viikon saldo

Pakkanen jatkuu yllättävän sitkeästi. Ilmastonmuutoksesta ei ole tietoakaan. Työaikanani kävi monena vuotena niin, että urheilululomalla oli jo vetiset kelit ja roskaiset ladut. Nyt näyttää kuin talvi olisi parhaimmillaan.
Tänään on taas meno olkapään kuntoutukseen. Se on osoittautunut hankalammaksi kuin luulin. Kolmasosa käden liikkeistä lähtee rintarangasta ja kun kättä todella liikutetaan, niin kipein paikkani on joutunut koville. Mutta olkapää on saatava kuntoon, jotta voi sitten yrittää selän vahvistamista. Allaskuntoutusta on luvattu, mutta pitänee taas soittaa TK:een ja kysyä, missä mennään. Yleisiiin altaisiin minusta ei ole yksin menijäksi. H:n ihottuman vuoksi emme voi mennä yhdessäkään. Eli lueskelua, sudoku-pähkäilyä, pientä kirjoittelua on viikko ollut täynnä. Siinä se mennee viikonloppukin.

15.08 jatkuu
Amerikan kirje sukutiedusteluineen on nyt laitettu postiin ja fysiossa käyty. On se rankkaa urheilua. 60 minuuttia miltei yhtäjaksoista liikettä vastusvetoineen. Mietin jo, että olisi mielenkiintoista tietää, montako kiloa rautaa siinä ajassa nostaa. Kerta-annos on pieni, mutta toistoja monta. Keskustelut jäisivät, jos alkaisi siinä kirjaa pitämään. Ottaisikohan askelmittari
käsienkin toistot, jos sen asentaisi ranteeseen? Nyt onkin talvilomien vuoksi puolentoista viikon tauko. Ja tauko tulee tänne blogiinkin, kun kone lähtee kävelemään huomenaamulla.