Mihin se talvi hävisi? Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin alkaa ajan nauhan avokela pyöriä ja lopuksi irtoaa. Vain tyhjä Tandbergin nauhurin kela pyörii hetken ja sitten sekin pysähtyy. Olen pohtinut aikakäsitystä kirjoitellessani. Onko elämäni suora viiva vasemmalta oikealla vai oikealta vasemmalle? Takaa eteen vai edestä taakse? Omalla kohdallani olen päätynyt siihen, että minun aikani on spiraalimainen, koska tuon tuostakin löydän itseni pisteestä A. Aikajänteellä ainainen edestakainen liike ei mielly luontevaksi, mutta nousevassa spiraalissa on helppo luiskahtaa alas alkamaan alusta. Vaikka 77. kerran.Katsellessani ja seuratessani kiireisten elämää, minulle tulee mieleen Michael Enden Momo, mitä suositeltavin kirja luettavaksi harmaista herroista, aikavarkaista. Minulta jo riittäisi aikaa vaikka tallennettavaksi asti. Monelta sitä näyttää puuttuvan. Aika on lainaa, lapset on lainaa, elämä on lainaa. Onneksi sellaista lainaa, jota ei tarvinne maksaa takaisin korkojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!