Pakkanen vain jaksaa pitää otteessaan. Plussan puolella ei lämpötila tänä tauon aikana ole edes käväissyt. Jonkin asteista blogiriippuvuutta on ollut havaittavissa, mutta kyseinen vaiva on hoidettu raivoisalla sudokujen ja sanaristikoiden pähkäilyllä. Ja haikuja olen yrittänyt tuskalla synnyttää. Mielenkiintoista, että lamput palavat ja kalliin sänkyni kaukosäädin menee rikki juuri silloin, kun olen yksin. Eikä minusta ole keittiötikkaille nousijaksi eikä sängyn alle kurkkijaksi. Mutta olosuhteisiin nähden selvisin hyvin, vaikka pari päivää varsinkin tuntuivat tosi pitkiltä. Aikahan on niiiiiin suhteellista. Kahtena päivänä kävin kävelemässäkin pakkasessa pienet kierrokset. Ensimmäisellä oli kamerakin mukana."Sijoittajan" urani saa uuden käänteen, kun lopulta Jyväskylän asunto lähtee sieltä, mihin kaikki asunnot menneet on. En ole tosin käynyt tarkistamassa, mutta luvassa on. Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi minua odotti aamulla keittiön pöydällä uusi merenvihreä mariskooli. Tai sitten sen rikkoontuneen tilalle. Jommin kummin. Kiitos kaunis! Kukat kaikille naisille. Ceterum censeo, ei ole tasa-arvoa tämä. Missä on miesten päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!