Pakkanen kiristyi yllättävän paljon viime yönä. Puut ovat kauniissa kuurassa. Ulkolämpötilan voi helposti arvata lämpöpatterien kuumuudesta.Päivät ovat todella kirkkaita. Kesällä lehtiverho suojaa valon siilautumisen sisälle. Kevättalven vitivalkoisen lumen heijastama valo tuntuu todella liialta. Onneksi säleverhot on keksitty.
Eilisen huippujännittävän jääkiekko-ottelun kaksi erää (1. ja 3.) katsoneena pääsin läheltä näkemään, miten merkittävä asia olympialainen kultamitali urheilufriikeille on. Katsojaluvut kertovat omaa kieltään, lehtien urheilusivujen määrä samoin. Itkevät pelaajat, itkevä yleisö. Hyvä, että osaavat ilmaista tunteensa.
Jälkeenpäin hiukkasen harmittaa, etten muistanut meillä kaapissa olevaa sykemittaria. Ostimme sen aikoinaan Teneriffalta. Ellei nyt aivan turvallisuussyistä, niin mielenkiinnosta se olisi pitänyt hoksata laittaa H:lle. :) Minulla kun on tämä oma kestokiristysjännitykseni, en jaksa enää ylimääräisiä jännittää. No, viikko on saatu alkuun, vaikka sitä kultaa ei tullutkaan. Antaa arjen alkaa. Hyvä Suomi, ja paralympialaisethan ovat edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!