Viikonloppuun verrattuna tämä tiistai on ollut oikein hyvä päivä. Vaikka yöllä kerran olikin noustava selkää oikomaan, niin aamullinen hiukan edelliskerrasta tehostettu fysio ainakin toistaiseksi tuntuu auttaneen. Ehkä sekin, että on saanut kirjoittamalla purkaa tuntojaan. Eikä tarvitse olla yksin kotona. Aurinkolasit tosin pitäisi etsiä jostakin. Keväinen kirkkaus polttaa silmänpohjia ikkunalasinkin takaa, saati ulkona.Meillä on aina ollut räsymattoja. Ne ovat äitini tekemiä ja jotkut niistä ovat matkanneet lasten mukana maailmalle. Osa on kulunut risaisiksi, mutta edelleenkin niistä tunnistan tuttuja raitoja tutuista vaatteista. Olenhan itsekin leikannut matonkuteita aikoinaan ja kutonutkin jonkin verran. Ennen vaatteita oli huomattavasti vähemmän. Ehkä ne ovat sen vuoksi jääneet paremmin muistiin. Sain tutun laulun säkeet veljeni vaimolta ystävänpäivänä. Siinä tosin lauletaan uudesta riepumatosta.
...Tästä tällaisesta uusi riepumatto pirtin lattialla maaten rupattaa.
Joskus katsojilta naurun kuulee matto,
joskus huokauksen vain se kuulla saa.
Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois,
ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois,
Huomaahan sen tämän tästä,
et´ on elo värikästä.
Kuinka riepumatto muuta olla vois...
Niinhän se on. Jostakin syystä tämä laulu tuo mieleeni toisen, ehkä vielä ihanamman laulun Nousee päivä päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo... No, nythän tämä menee vallan herkäksi, täytynee lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!