Viikonloppu oli ja meni. En päässyt postilaatikkoa pitemmälle ja sinnekin sauvojen kanssa. Olkapään kuntouttaminen käy todellakin työstä. Hyvä on, että kuitenkin selvisin kotona omin avuin. H. oli nimittäin pitkällä työmatkalla ja palasi juuri. Ajan kuluksi soitin hyvälle ystävälleni, katselin vanhoja valokuvia ja maalaamiania kortteja, suunnittelin uusia aiheita kirjoitelmiksi, siivosin yhden (!) kirjoituspöydän laatikon, ratkoin pari sanaristikkoa ja muutaman sudokun. Ja kaikki tämä vain kivunhallinnan tähden. Huusholli toki kaipaisi kohennusta, mutta elämä on nyt tätä ja siihen on tyydyttävä. Nukkuisin niin mielelläni, jos selkä antaisi. Unessa on kaikki toisin. Toisaalta on niinkin, että jos pystyisin olemaan sängyssä tai sohvalla pitkälläni, niin olisin jo siihen lopullisesti jäänyt. Asioilla on puolensa.
Televisio tai radio ovat melkein koko ajan auki ikäänkuin kaverina yksin ollessa, ja curlingiin, jonka koomisuutta aluksi vain ihmettelin, olen kai jäänut koukkuun. Siinä on rauhallinen katsojaystävällinen peli. Ei mesota eikä juuri huudeta. Ja menestystäkin taitaa tulla.
Huomenna on taas fysioterapia, päivitetään tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!