H:n loma on loppu ja nyt työ- ja eläkeviikot vaihtelevat eri rytmeissä. Tänne koneelle pääsy ei ole itsestään selvää, kun se useimmien matkaa työmiehen mukana. Silloin olen "motissa". Oma arki tarkoittaa normaalia liikkuvuuuden ylläpitoa, milloin altaassa, milloin kävellen. Toiseksi viimeisestä kävelyreissusta metsässä on muistona kaksi hirvikärpäsen puremaa. Olihan se takki päällä, mutta kasvo-osan vetoketju oli auki. Nyt siis kutittaa vietävästi.
Personal trainerin kanssa keskulteltiin Barcelonasta ja kirjoittamisesta. Siinä samalla pallon kanssa tasapainoillen. Äidin sain nauramaan, kun kyselin muistaako vielä, kun Lamminahon Urho maalasi pääskysenkin leuan punamullalla taloa maalatessa. Kyselin myös Amerikkaan aikoinaan muuttaneista sukulaisistaan. Löysinkin sitten itseltäni vuodelta 1992 pitkän kirjeen, jossa oli selvitetty kahden perheen asiat. Eli tuntemattomia pikkuserkkujahan (tai ainakin puoli-sellaisia) sieltä löytyi.
Täällä kurkitaan, en ole unohtanut :)
VastaaPoista