Vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä täytyy ostaa, pyörii mielessä. Eihän omenapiirakka ole mitään ilman niitä. Nykyihmisiltä, siis meiltä, on hämärtynyt arki- ja juhlaruuan ero. Kaupat pursuavat mitä erilaisimpia (uutuus)tuotteita, joita ei koskaan ehdi edes kokeilemaan. Eikä tee mielikään. Perusarkiruoka selkeine makuineen maistuu parhaimmalta. Perunat, porkkanat, kaalit, ruisleipä, piimä, silakat. Ja tähän aikaan vuotta puolukat sellaisenaan. Jäätelö ei maistu enää, kun sitä saa liian usein. Toista se oli silloin, kun sitä sai vain kerran kesässä, juhannuksena.
Kuuntelin näitä ravintoasioita tänään radiosta ruokaa laittaessani. Olen aivan samaa mieltä. Uunissa muhi porsassuikaleita sipulilla höystettynä. Pannulla haudutin purjoa ja kesäkurpitsaa. Enkö siis itsekään enää jaksa odottaa perunoiden kypsymistä, kun nuo vihannessekoitukset valmistuvat niin nopeasti?
Vispipuuroa voisi kyllä keittää puolukka-ajan kunniaksi. Ennenhän uudesta rukiista keitettiin ruispuuro. Ja teurastuspäivänä tehtiin veripalttua tai tappaiskeittoa. Todellista lähiruokaa. Ei tarvinnut kaupasta hakea. Oi niitä aikoja!
Jonkin verran energiaa tuli kai kulutettuakin, kun oli se allasjumppa päivällä. Huomenna kyllä keitetään niitä perunoita, se on varmaa!
Ei ne vielä riitä, meinaan ne grapponia astiat.
VastaaPoistaterv. Leena