17. syyskuuta 2005

Pienten jalkojen sipsutusta


Eilinen aamu aukeni usvaisena ensimmäisen kerran. Heräsin aikaisin. Seitsemän aikaan olimme jo jostakin kumman syystä matkalla kohti mökkiä. Tekeillä oleva savotta ja puuttuvat puolukat ne kai sinne vetivät, vaikka oli pakkastakin ja luvassa sadekuuroinen iltapäivä. Menomatka oli kuin unta. Suloisen pumpulimainen usvamatto kietoi meidät sisäänsä tuon tuostakin vesistöjen lähellä. Minä halusin ottaa valokuvia. Mutta vasta viimeisessä kylässä ja mökkijärven rannalla pysähdyttiin. Onneksi aurinko oli vielä matalalla ja pakkasta. Saisin haluamani kuvat. Jotenkin usva on levollista. Uimaranta oli autio ja hiljainen ja upea maisema mykisti mielen. Yhtäkkiä huomasimme yksinäisen joutsenen liukuvan veden pintaa. Samalla ilmasta laskeutui sen kumppani. Linnut tervehtivät äännellen ja kaulaillen. Heti kohta vastarannalta lipui toinen pari niiden luo. Teeri piti konserttiaan samalla rannalla ja tikka naputti yhtä männyistä. Täydellinen aamu!

Mutta hetki oli vain hetki. Mökille noustuamme yllätykseksemme totesimme metsurin kaataneen vanhimman ja suurimman pihakoivuistamme, jonka olimme päättäneet säilyttää. Joku kommunikaatiokatkos siinä on täytynyt tapahtua. Melkein itketti. Metsuri oli paikalla ja sain sanotuksi, miten kovasti se harmitti, kun liiterin paljas seinä nyt iski suoraan vastaan mäkeä noustessa. Ennen se oli verhoutunut armeliaaseen vihreään. Mennyt mikä mennyt, takaisin sitä ei saa. Elämä on....

Tämä päivä mennä vilahti pienten ystäviemme Nooran ja Oskarin kanssa. Opettelimme liikennemerkkejä, tutkimme auto-, moottoripyörä- ja kukkakortteja. Rakensimme torneja , linnoja ja majoja. Muutama taideteoskin saatiin aikaan. Mummu tai vaari vain tarvitaan ihan viereen koko ajan. Noora onnistuneesti nukutti vaarin päiväunille. Isomummukin soitti ja kertoi esitelleensä valokuvansa päiväkeskuksessa. Kela-asiat on hoidossa. Kerroin kuulleeni Sakari-veljeltä, että ainakin yksi pyy oli jo pivossa Kuusamossa, mutta olivat juuri tulleet suojaan auton luo, koska oli satanut hetkessä maan valkoiseksi juuri sillä hetkellä kun soitin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!