Keskiviikkona palatessani hierojalta kotiin huomasin ovenkahvassa riippuvan muovipussin, jossa oli jokin marmeladi- tai hillopurkki. Yhden puhelinsoiton perusteella sain tietää sen olevan tuliaiset Kroatiasta: itsepoimituista viikunoista itsevalmistettua hilloa. Metkan makuista. Kiitos! Torstaina, perjantaina ja lauantaina kävin ikävissäni ja aikaa kuluttaakseni tavallista pidemmillä kävelyretkillä. Portaiden nousua tuli testattua. Nousin ylös asti ja kiersin Konttilan kautta takaisin monttuun autolle. Kannattaa lähteä kotoa, minne tahansa, jos haluaa tavata ihmisiä. Tänne harva osuu. Mutta pienillä retkilläni loppuviikosta tapasin kaksi entistä työtoveriani.
Ja tänään jouduimme savotan sydämeen. Mökillä olivat työt edenneet siihen malliin, että olimme todella jyrinän ja pörinän ytimessä. Metsäkoneet kiersivät tonttia koko ajan, mitä nyt ruokatunnit ja kahvitauot pitivät. Maisema muuttuu kovasti. Poimimme vielä yhden maijallisen verran mustaviinimarjoja. Kaikki eivät olleet vieläkään kypsiä. Päivä oli kuiva ja lämmin.
Olen myös "hoitanut" mummun asioita jonkin verran. Lääkkeiden kanssa oli pieni ongelma ja mummulle juolahtaa mieleen monenlaisia vanhoja juttuja, joista on mukava jonkun kanssa haastella. Yleensä olen kännykällä tavoitettavissa melkein aina. Eilen kutsuin lauantaiseen juhlaan entisen naapurin emännän. Hän on karjalaista alkuperää ja puhetta riittää. Sainpa tietää paljon paljon asioita, jotka eivät minulle mitenkään kuulu. Näin vanhuksille soittaessaan tajuaa, miten valtava puhumisen tarve heillä on. Ja asiaa riittää.
Asiasta kolmanteen: selvisin ihan hyvin ilman nettiä melkein viikon. Ei siis syytä huoleen, että olisin jo addiktoitunut. Ajattelin toki usein, että tuosta ja tuosta voisi mainita blogissa. Orava, lampaat, naapurin tapaaminen golfkentällä jne. Jääköön omaksi tiedokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!