Harmituksia

Nettikirjoittelussamme, jota osin sosiaaliseksi mediaksikin nimitetään, annamme itsestämme ehkä (puhun vain omasta puolestani) hitusen kaunistellun kuvan. Tulee tänne vuodatettua ikäviäkin asioita, mutta ainakin kaikenlaiset virtuaaliset ansiomerkit kuvaavat hyvän ja kauniin kierrättämistä. Tällä kertaa teen toisin.

Vieraitten polkujen Simpukka nimittäin haastoi minut mukaan HPY:n ideoimaan meemiin, jossa on tarkoitus listata kolme sellaista asiaa, jotka ärsyttävät minua ja sitten kierrättää  haaste kolmelle uudelle bloggaajalle.

1. Miksi ihmiset eivät viitsi vaivautua hajottamaan pahvilaatikoita, jotka he tuovat pahvinkeräyslaatikoihin? Pitäisi olla päivänselvää, että keräysastioihin mahtuu jätettä enemmän, jos laatikot litistetään.

2. Nettihän on bloggaajalle arkipäivää: Olen viime aikoina joutunut etsiskelemään netistä kaikenlaista tilpehööriä kodissani meneillään olevaan remonttiin. Firmojen päivittämättömät sivustot suututtavat. Puhelinnumerot eivät enää olekaan käytössä. Soitan seuraavaan numeroon, josta lukemattomien soitonsiirtojen kautta saatan päästä puheisiin jonkun ihmisen kanssa, mutta aikaa kuluu. On ikävä puhelinluetteloa ja sen keltaisia sivuja.

3. Netissä on myös kohta koko sairaanhoitomme. Jos/kun yhteydet pätkivät tai sähköt katkeavat, hoitohenkilökunta on melko kädetöntä. Eilen esim. minun oli määrä saada seuraava aika sydänhoitajalle toukokuulle, mutta sitäkään ei voitu luvata, kun "me olemme menossa Pegasukseen". Siis minne? Mirandakin on keskussairaalan ulkopuolisen hoitohenkilökunnan ulottumattomissa, vaikka epikriiseissä lukee "lääkitys ym. hoitosuunnitelma ks. ystävälliseti Mirandasta."  (luin tätä vanhaa keskusteluketjua)  Jokohan tähän mennessä ohjelmien yhteensopivuus- ja koulutusongelmat olisi ratkaistu?


Ja sitten haastan tähän leikkiin vuorostaan  Varjoista valoon Beate56,  Mayon  ja Unan .

PS.

Tuo kuvan sää ei harmittanut lainkaan. Ainoa ikävä puoli oli, etten saanut kunnon kuvaa räntäsateessa pyörähtelevästä naakkaparvesta.