Perjantaina pakkasin liian paljon tavaroita pientä
viikonloppupyrähdystä varten. Muistui mieleeni anoppini, jolla oli
tapana matkustaa moniksi talvikuukausiksi Etelä-Eurooppaan vähin
matkatavaroin. Hänellä oli sellainen periaate, että aina voi ostaa
uutta paikan päällä. Itse olen toisen sorttinen ihminen.
Lauantaina
laittelin itseäni edustuskuntoon. Siinä meni melkoinen tovi. Onhan se kohteliasta edes yrittää parhaansa, ettei
pilaisi valokuvia, joita nykyään otetaan niin runsaasti. Huomasin muuten
niistä kuvista, että hiukseni ovat selvästi alkaneet harmaantua.
Sunnuntaina
suunnittelin ja näpräsin vunukoiden kanssa yhden kaulakorun, mutta
kiinnityssolkea en saanut millään pysymään napakasti kiinni langan päässä. Se askartelumme jäi
kesken, mutta ei meiltä tekeminen loppunut.
Maanantaina matkustin puoli
päivää. Oli mielenkiintoista seurata lumitilannetta.
Jossakin Orimattilan tienoilla näin vilaukselta kolme joutsenta.
Lauantaina olin kuullut mustarastaan heleän laulun ja sunnuntaiaamuna
sitten jo näin tämän lurittelijan.
Tiistaina totesin, että
maanantai oli ollut hyvä matkustuspäivä. Täällä oli vuorostaan yön
aikana satanut lunta. Ei kuitenkaan ole ollut niin lämmintä, että voisi
sanoa uuden lumen olleen vanhan surma. Toisaalta sulamisvedet sitovat katu- ja tiepölyä. Maanantaina ilmanlaatu oli täällä välttävä, ellei peräti huono.
Keskiviikkona kävin kaupungilla aamupäivällä ja illalla kokouksessa. Sihteeri tekaisi pöytäkirjan kokouksen kuluessa ja pöytäkirja tarkistettiin saman tien. On se niin näppärää touhua nykyään tuo työnteko.
Tänään torstaina tallustelin kumisaappaissa katsomaan, miten paljon lunta on tähän mennessä kasattu Jalkasen patsaan kohdalle. Bongasin pari sähkömiestä latureitin varren valotolpista. Yksinäinen varis kraakkui minulle ja yksi pulupariskunta näkyi ja kuului kuhertelevan kerrostalon katolla. Taitaa sittenkin olla kevät, vaikka ei oikein siltä näytä ikkunan takaa katsoen.
___
PS. Idean viikon verbeistä sain Senioriopettajalehdestä. Taas Bloggerissa näkyy tapahtuneen muutoksia. Toinen kuva katosi jonnekin. No löytyihän se lopulta...
Onpa mukava huomata, että me vanhempikin ikäluokka olemme tänne löytäneet. Aion tutustua blogiisi paremmin. Täällä on paljon mielenkiintoista, koska olet kirjoitellut monta vuotta. Eilen vanha ET-lehti nro 14/2010 sattui käsiini :, no ei siitä sen enempää.
VastaaPoistaTerapiaksi pidän minäkin blogiani. Kuopio on opiskelu- ja asuinkaupunkini (oi se punatiilinen Tipula, ei sitä unohda!)
Beate56,
PoistaTervetuloa joukkoomme. Ei tämä kirjoittaminenkaan aina suju, mutta jonkin aiheen kanssa ahertaessa muut asiat unohtuvat. Itse olen tänne muualta muuttanut, joten tämän kaupungin koulut ovat tuttuja vain lasten kautta.
Viikkosi on ollut aktiivinen, koska olet löytänyt jokaiselle päivälle oman verbin. Hyvä idea tuo verbien etsiminen eri päivien ohjelmalle vaikka en kirjoita blogia.
VastaaPoistaTänään kaikki opettajat ja koululaiset ovat olleet mielessä Oriveden tapahtumien johdosta. Soisin heille rauhallisen työ- ja oppimisympäristön.
Olivia,
VastaaPoistaSuomi ei todellakaan ole enää mikään lintukoto ja turvallinen paikka. Pelko on tullut jäädäkseen, koska näiden tragedioiden ennustettavuus on kai mahdotonta. Jokela kosketti minua eniten, koska kävin siellä keskikoulun viimeisen luokan.
Muistan, miten työaikana perustettiin kriisiryhmiä kouluihin. En mitenkään olisi osannut ennakoida, että niitä tultaisiin tarvitsemaan tällaisiin tilanteisiin. Pienet koululaiset osaavat lukea lööpit ja asioista on keskusteltava. Lukiolaisista monet pelkäävät. Pelolle ei saa antaa otetta, mutta muistan miten Estonian uppoamisen jälkeen omatkin sanani olivat vähissä, kun asiaa oli määrä käsitellä oppilaiden kanssa.
Jokelan muistan hyvin koska samana päivänä oli nuoren sukulaispojan, lukiolaisen, 17-vuotispäivä. Opettajilla on tosi raskasta, kun joutuvat käsittelemään tällaisia tapahtumia oppilaiden kanssa.
VastaaPoistaKääntäjänä osallistuin viranomaisten tiedotteiden y.m. asiakirjojen laatimiseen ruotsiksi esim. Estonian uppoamisen ja tsunamin jälkeen. Aikaisemmat työtöverini ovat puolestaan kääntäneet kouluampumisiin liittyviä tekstejä. Kääntäjä joutuu pohtimaan sananvalintoja samalla kun itse yrittää ymmärtää tapahtunutta.
Olivia,
PoistaMaailman tapahtumat, onnettomuudet mukaan lukien, tulevat nykyisin hetkessä ihmisten tietoisuuteen, ellei tarkoituksellisesti pidä itseään median ja sosiaalisen median ulottumattomissa.
Enpä osannut ajatella, että sinullakin työssäsi on ollut tuollaisia tilanteita. Ihminen katselee maailmaa itse asiassa aika kapeasta näkövinkkelistä.
Kaikenlaista järkyttävää tapahtuu Suomessa ja muualla. Ikävää, että edes lapset eivät ole turvassa ampujilta ja väkivallalta. Mietityttää myös, onko viisasta tai edes tarpeellista tiedotusvälineissä käsitellä väkivallantekoja niin yksityiskohtaisesti, kun tehdään.
VastaaPoistaDelilah,
PoistaEhkä meidän mielestämme se ei ole tarpeellista, mutta karmaisevat lööpit myyvät tai saavat klikkaamaan täällä verkossa. Moni klikkauksen takana oleva jutunpätkä ei ole otsikkonsa mittainen. Iltapäivälehden ostamme todella harvoin. Ei taida sillä olla vaikutusta. :)
teonsana verbi ilmaisee tekemistä tai olemista.
VastaaPoistaa-kh,
PoistaOleminen ei tahdo riittää itselle. Siksi tekemiset tulee merkityksi muistiin.
Onpa Senioriopettajalehdessä hauska haaste. Kyseisestä lehdestä en ole aiemmin kuullutkaan.
VastaaPoistaMe kirjoittelemme viiden vuoden päiväkirjaa, missä kullekin päivälle on tilaa muutama rivi: verbit ovat pääosassa. Vuosi sitten 1.4. olimme Valtimossa luomuruisleipäkurssilla. Siitä lähtien olemme syöneet omatekoista ruisleipää.
Lastu,
PoistaInspiraatiota pitää välillä hakea vaikka mistä. Lueskelin tässä viikolla myös jonkin artikkelin Kaks Plus- (en muista miten se kirjoitetaan) lehdestä. Jokainen kappale alkoi verbillä. Suomessa ei lausetta oikein synnyt ilman verbiä. Venäjä on sikäli hauska kieli, että olla-verbiä ei preesensissä käytetä. Esim. "On hiljaista" ilmaistaan vain yhdellä lyhyellä sanalla "tiho", joka onomatopoeettisestikin saattaa kontekstissa kertoa sisällön. Siis puhuttuna. Komentamisintonaatiossa on ymmärrettävä jo sanan merkitys. :)
Hyvä idea verbien avulla muistaa viikon tekemiset.
VastaaPoistaItse kirjoitan almanakkaan lyhyitä merkintöjä joka päivältä. Alkaa tuo muisti olla jo sen verran lyhyt.
Blogissani olisi muuten pieni haaste sinulle vastaan otettavaksi.
Simpukka,
PoistaAlmanakkamerkinnät ovat kuin blogin esiaste. Sitä kannattaa harrastaa. Huomasin sen tässä remontin keskellä, että olisi pitänyt olla vielä paljon tarkemmat muistiinpanot. Oli vain liian paljon muuta tekemistä.
Hyva idea tuo viikon verbit. Yritan pitaa mielessa, jos viela joskus ehtisin.
VastaaPoistahpy,
PoistaToimii varmaankin monella kielellä. Ottaisinko adjektiivit seuraavaksi?