Sirokko haastoi minut omalle osuudelleni kuljettamaan ystävyysviestikapulaa eli muistelemaan lapsuutta vastaamalla muutamaan kysymykseen. Minulta putosi tuo viestikapula maahan, joten vastaan vasta nyt.
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen «Mikä sinusta tulee isona?»
Olen kirjoittanut alakoulussa aineen nimeltä Minusta tulee myyjätär. Opettaja kysyi sillä tavalla, muiden en muista kyselleen.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Kieku ja Kaiku Kotiliedestä , Hulivili, Nalle, Pelle ja Pingo ja Fantom sanomalehdestä. Jossakin vaiheessa meille alettiin tilata Aku Ankka.
3. Lempileikkejäsi?
Kotileikkejä en muista, mutta koulussa pelattiin seinäpalloa, nelimaalia ja pienessä koulussa ekaluokkalainenkin tarvittiin jalkapallopeliin puolustajaksi. Kesäisellä pihanurmella harrastimme pukkihyppelyä, teimme kärrynpyöriä ja leikimme peiliä. Talvella piilotettiin avainta, jonka löytäminen öljylampun valossa ei ollut kovin helppoa.
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
En muista, että lapsena olisi syntymäpäiviä meillä mitenkään vietetty. Sen vuoksi 19-vuotissynttärit ovat jääneet mieleeni, jotka vietimme tyttöporukassa eräällä kesämökillä.
5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Kärrytiellä ja poluilla pystyi harrastamaan maastojuoksua ja sahajauhokasan luona oli korkeushyppytelineet. Alusta ei ollut lainkaan pehmeä, mutta se ei haitannut, koska minähän hyppäsin saksityylillä.
6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Vaikea kysymys. Sitä kuunteli lauantain toivottuja ja sunnuntaipäivän ratoksi-musiikkia. Sitten tuli rautalankamusiikki. Oliko Paul Anka sitä ennen? Diana, You Are My Destiny. Hän se kai oli.
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Muistan saaneeni ison nuken yhtenä jouluna, jolloin vielä vierastin joulupukkia niin paljon, että väistyin sivummalle hänen saapuessaan. Sitä paitsi joulupukin apulaiset olivat paketoineet nukkeni sillä tavalla väärin, että se meni isoisälleni. Paketin sisällä oli kuitenkin hakaneulalla kiinnitettynä minun nimeni.Oliko se paras, en osaa sanoa, mutta mieleenpainuvin kyllä.
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
No, se väitöskirja jäi tekemättä ja saa jäädäkin.
Olkaa hyvä ja ottakaa oheinen viestikapula vastaan ja jatkakaa leikkiä.
Mita kaikkea opimmekaan naitten haasteitten avulla!
VastaaPoistatuohon kun laittaa muutaman vuoden lisää, niin on ihan näköinen
VastaaPoistaHaaste vastaanotettu, kiitos siitä!
VastaaPoistaPitäisikin useammin muistella lapsuuden kulta-aikaa.
Vanhasta koulukuvasta aion hakea oman kuvani ja liittää joskus blogiin, ei siitä minua tunnista kukaan muu kuin sisaret.
Luultavasti!?
Kovin tuntuu tutulta, ihan kuin olisit kertonut minun lapsuudestani. Paitsi Paul Anka ei ollut enää pinnalla, kun Beatlesit rynnistivät :)
VastaaPoistaKieku ja Kaiku kuuluivat minunkin lapsuuteeni. Aku Ankka-sarjakuvalehteen tutustuin varhain serkkuni ansiosta. Hän toi lehden Helsingistä aina kun hän tuli kylään. Naapurissa oli Paul Ankan levy, jota kuuntelin naapurin tytön kanssa. Aikuisena kävin katsomassa Paul Ankaa, kun hän esiintyi Messukeskuksessa. Hassulta tuntui, kun nuoruusajan idoli oli muuttunut keski-ikäiseksi mieheksi.
VastaaPoistaLiisa, kiitos. Tuottaa iloa lukea vastauksesi - ja nähdä kuvasi :). Suloista ja oikeaa.
VastaaPoistaPaljon on yhtymäkohtia. Kyllä aikalainen aikalaisen tunnistaa ja siitä yhteisöllisyyden voimaa saa.
Leikitkin mistä kerrot. Niin juuri. Ja oi että!
Vastaan mielelläni tähän.
Kiva kun vastasit! Pirtsakka koululainen, se oli sitä aikaa kun essu oli pakollinen, oi muistan! Näistä on mukava kerätä sirpaleita takaisin omaan muistiin, nytkin palasi monta ihanaa hetkeä tuosta peili-leikistä, jonka olin tyystin unohtanut.
VastaaPoistaTäältähän se haaste löytyikin, kiitos :) Mukava aihe, laitan mietintämyssyyn ja kerron sitten jos tekstiä syntyy.
VastaaPoistaNiin ja vielä, paljon kultaisia mielikuvia tunnistan sinunkin muistoistasi :)
VastaaPoistaMukavaa muisteloa ja nätti tyttö. Voi mielessään kuvitella aikuisen Liisan piirteitä. Essuajat minäkin muistan kansakoulun ekaluokilta. Nehän taisivat siihen aikaan olla pakollinen varuste. Joululahjastasi tuli mieleen laulu "On pukki ollut hajamielinen..." Onneksi oikea saaja selvisi : )
VastaaPoistaNätti tyttönen se siinä on,mukavia muistella nuo lapsuusajat,muistan jotain sieltä ajasta,kivoja leikkejä...Sitä pukkia odotti,pienenä innolla,että mitähän se tuopi:).
VastaaPoistaHPY,
VastaaPoistaToisen muistot nostavat esiin omia ja paljon löytyy samuutta.
a-kh,
Tarkoitit varmaan vuosikymmeniä?
Rosina,
Tuossa kuvassa olen ekaluokkalainen punaisessa virkatussa koltussa ja harmaissa villasukissa. Kumisaappaat näkyvät olevan jalassa.
Mukava, että viestikapula siirtyy eteenpäin.
Kirlah,
Samaa olen minäkin kokenut lukiessani toisten vastauksia.
Olivia,
Olet ollut vallan onnekas, kun olet saanut kuunnella Paul Ankaa äänilevyltä. Minä vain radiosta.
Aikuisena kannattaa laittaa silmät kiinni, kun kuuntelee nuoruuden lempimusiikkia. :)
Lastu,
Juuri näin. Nykyään tuntuu olevan paljon erilaisia nuorten alakulttuureja. Korostetaan yksilöllisyytä. Meidän lapsuudessamme ei ollut nykyistä määrää virikkeitä.
Odotan vastauksiasi mielenkiinnolla.
Sirokko,
En muista, oliko se essu pakollinen, mutta kyllä järkevä vaate. Ei silloin joka aamu laitettu uusia vaatteita päälle. Hyvä että oli yleensä vaatteita. :)
Marjattah,
Uskon että sinulta tekstiä syntyy. Luettuani nämäkin kommentit ja toisten mukana olleiden vastauksia voisin vastata toisinkin. Limittäiset muistot vaihtavat paikkaa, jos vähän pöyhii niitä.
Laila,
Hiukset on käännetty väkisin taaksepäin, rillit tulleet nenälle ja ehkä hippusen on maan vetovoima vetänyt leukalinjaa alemmaksi. :)
Oliko essu pakollinen vai vain käytännön sanelema juttu, kuten tuolla aiemmin kirjoitin?
Muuten olen sitä mieltä, että joulupukki ei saisi tuolla tavalla kiusata ketään...
"Ennen minä olin nuor´ja nätti,
nuoruus jätti,
nätti jäi." (Isoisän sanoja)
Tansku,
VastaaPoistaKiitos, ota sinäkin haaste vastaan.
Joulu oli joulu, vaikka rahasta olikin tiukkaa.
Liisa, käväisin antamasi linkin kautta tutkimassa menneisyyttäsi. Olen vaikutettu urheilusuorituksistasi; korkeutta 135 cm ja pitkänmatkan juoksussa melkoinen tulos myös. Minä olin oppikoulussa luokan tytöistä kolmanneksi lyhin, ehkä säärien lyhyys vaikutti omaan tulokseeni, joka jäi alle metrin. Juoksu sujui kohtuullisesti.
VastaaPoistaVoi Laila,
VastaaPoistaoletpa ollut ahkera. Itse asiassa paras lajini oli kuulantyöntö. :) Vastaapa noihin muihinkin kysymyksiin. Ellei sinulle oli vieläkään blogia, vastaaminen kommenttilaatikossa käy yhtä hyvin.
Liisa, ei ole omaa blogia. Tässä muistelusta Sinun blogisi kautta. Kirjailija tai mainospiirtäjä olivat haaveammattejani. Ihan muuta tein työkseni. Pecos Bill ja tyttöystävänsä Sue kiehtoivat sarjakuvamaailmassa. Isoveljeltäni sain Kuvitettuja klassikkoja, joissa seikkaili mm. Odysseus ja Gulliver. Anna Mutanen ja laulunsa "Laps olen kauniin, köyhän Karjalan" on jäänyt mieleen lapsuudesta. Isä ei antanut kuunnella tanssimusiikkia, mutta eipä se haitannut. Pallonheitto ja juoksu oli lajejani urheilutunnilla, talvella hiihto. Synttäreitä ei juhlittu erikoisemmin. Kirjalahjat ovat (olleet) aina mieluisia. Se toteutumaton haave? Lapsenlapsia lisää hellittäväksi.
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaMukava kun muistelit. Näistä sukeutuu itsellekin uusia muistoja.
Ajatella, että tiesit sellaisenkin ammatin olemassaolon, siis mainospiirtäjä. Pecos Billin muistan minäkin.
Minä en osannut pitää hiihtoa mitenkään urheilulajina omalla kohdalla, koska se oli se talven tavllisin tapa liikkua. Mutta oli tietenkin hiihtokilpailut koulussa.
Toivottavsti haaveesi toteutuu.