9. marraskuuta 2010

Movember


Pyhäinpäivän aikaan on yleensä huonoimmat ajokelit. Autoa pitäisi pestä koko ajan, mutta itse asiassa se ei juuri kannata, koska teiden suolaus pitää huolen siitä, että liikennevirrassa kulkee paljon rekisterinumerottomia autoja ja rekkoja. Lasinpesunestettä kuluu ja sen nykyisen hajusteillakin peitetty pistävyys tunkeutuu silmiin ja hengityksen kautta verenkiertoon. Kemikaaleja riittää.

Kun kuljen useamman kerran samaa reittiä, minulle alkaa muodostua tietyt matkustusrutiinit. Löytyvät omaan rytmiin sopivat pysähdyspaikat, vaikka välistä ne ovat kyllä ihan tavallisia linja-autopysäkkejä tai tienhaaroja, kun selkä sanoo niin. Silloin olisi hyvä olla varustautunut termarikahveilla ja retkieväillä. Tällä kertaa emme olleet ja se varattu Juhlapöydän kohvehti-rasiakin jäi kotiin viileäkaappiin. Olisiko herra Alzheimer ollut asialla?

Huomaan vihdoin, että näkyy noita kallioleikkauksia olevan tasamaallakin jossakin Hööpakan tienoilla. Raamatun tienhaara osuu jokaisella matkalla silmään ja muistan aina sen, miten ensimmäisillä matkoilla tuntui, että Pohjanmaalla on taivasta metsä- ja suosuomalaiselle ihan liikaa. Ei tarvitse enää taivaita tähyillä. Voi ihailla tienvarren siirtokivilohkareita, ojien pajukkojen viehkoa tummaa lilaa ja hätkähtää lehtikuusten varastoitunutta valovoimaa. Ja kolmea komeaa joutsenta jollakin sänkipellolla. Ja on viisastunut sen verran, että tietää isojen kaksikerrosten talojen olevan suurelta osin tervatuloilla rakennettuja. Isotalot ja rannanjärvet.

Perille ehdimme ihan ajoissa ennen päivänsankarin heräämistä päiväunilta. Unen rippeet ja pienoinen hämmästys haihtuivat hetkessä. Mitähän pikku-Alvan päässä liikkui, kun joutui juhlamekossaan kymmenen silmäparin ja muutaman kameran etsimen kohteeksi? Ei ainakaan pelottanut. Askeleet olivat jo reippaat ja lahjojen mieluisuus mitataan joskus myöhemmin. Kortit maistuivat ja kauniin barbapapakakun kerma. Ahh! Minä sain palan Barbalalaa.

____

Tiesitkö muuten, että nyt onkin Movember? Ajattelin tuon muunnoksen nähdessäni asian liittyvän jotenkin liikkumiseen, mutta se onkin aivan muuta. Hyvällä asialla ollaan.

Kuvan poikkeavan sininen pilvi toi lumen. Tänään on jo pakkasta. Paikoilleen ei silti sovi jäädä. Ja on mentävä itse, konstilla millä hyvänsä, sillä nopeimmat junat eivät enää pysähdy täällä.

12 kommenttia:

  1. Movemberista en ollut kuullutkaan.

    VastaaPoista
  2. Viiksien kasvattamisesta kerrottiin TV:ssä vuosi sitten, mutta en muistanut liikkeen nimeä. Nyt opin, että se on Movember. Kiitos tiedosta! Hyvä, kun tällaiset ideat lähtevät kiertämään maailmaa.
    P.S. Helsingissä on varsinainen november-sää: lumisade ja kova tuuli.

    VastaaPoista
  3. HPY,
    Sattumalta kuulin jossakin viiksien kasvattamisesta ja löysin nimen. Ei varmaankaan vielä niin voimakas liike kuin Pink Ribbon.

    Olivia,
    Sama sää on odotettavissa tännekin. On jo kylmää ja liukasta. Suunnittelen nastapohjakenkien ostamista. Irralliset liukuesteet kenkien pohjissa muuttavat muutenkin vaikean askelluksen vielä hankalammaksi.

    VastaaPoista
  4. Hööpakka ja Raamattu, aika usein on tullut niiden ohi ajettua tälle seudulle muutettuamme.
    Nykyisin kuitenkin harvemmin, kun muutimme Pohjanmaan puolelle.
    Nastapohjakengät?
    Minulla on talvikenkiin kiinnitetty siihen tarkoitukseen tehdyt ruuvit.
    Onkohan ne nastapohjakengät vielä paremmat? Pelkään kaatumisia yli kaiken.

    VastaaPoista
  5. Movemberista en ole kuullutkaan enkä nimen perusteella olisi osannut arvata sinne päinkään. Aina oppii.
    Nastapohjakengät, hyvä keksintö..
    Kuuntelin muuten samalla Anna Puun Sahara-albumiakin.. miten hienosti Sahara ja saksofoni sopivatkaan yhteen.

    VastaaPoista
  6. Raamatullakin on oma pinssinsä.

    VastaaPoista
  7. Rosina,
    Erilaisia nastapohjakenkiä näkyy olevan nyt tarjolla monissa liikkeissä. Keskustelin eilen erään rouvan kanssa, joka oli käyttänyt sellaisia jo koko viime talven. Hän oli kovin tyytyväinen. Käyn ainakin kokeilemassa.

    Sirokko,
    Maailma, ja netti varsinkin, on niin täynnä kaikenlaista, että ideanikkareilla on kysyntää keksiä sanoja, jotka saavat lukijan tai kuulijan edes kerran kurkistamaan sanan taakse. Movember on minun mielestäni aika hyvin keksitty.

    Anna Puu on hyvin suosittu soittolistoilla, samoin Suvi Teräsniska ja Vesku Loiri. Nyt tiedän vihdoin myös, mikä on skarabee. Aina oppii.

    a-kh,
    Löysin Raamatun
    pakokiven

    muistolaatan.

    VastaaPoista
  8. a-kh:lle vielä

    Eipä tuo linkki näytä onnistuneen. (En ole ennen yrittänyt linkittää kuvaan kommenttilaatikossa.)

    Kuva löytyy siis tuolta:
    http://www.lapua.fi/hellanmaa/hella14/kauhuja.htm#a

    Kokeilen linkkiä sinnekin.

    Linkki

    VastaaPoista
  9. Tuota sanaapa en ole kuullutkaan,ihan outo sana Movember,no taas on uusi sana tiedossa,jännää.Oi kun on hieno kuva,täällä satoi todella lunta viimeyönä ja satelee kokoajan,mukavaa kun on lunta,toivotaan nyt että pysyvät,eivätkä sula kesken kaiken,kun joulukin pitää saada juhlittua,hohtavan valkoisen lumen kera,kynttilöiden loisteessa:)Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  10. Tansku,
    Kiitos samoin sinulle! Kuva on sunnuntailta. Ihmettelin miten voikin olla noin kauniin sininen pilvi ja kuvasin sitä auton ikkunasta, liikkuvasta autosta.

    VastaaPoista
  11. Kaunis tuo valokuvasi! Hieno sininen hetki ikuistettuna. Mekin sukuloimme silloin tällöin Rannanjärven maisemissa. Tasaista ja avaraa maisemaa katsoo etenkin kesäaikaan mielellään, mutta metsiä ja mäkiä kaipaa silmä kohta, jos pitkään pitää siellä viivähtää. Toisaalta on joku Pohjanmaan immeinen sanonut täällä poiketessaan, että metsät ja kukkulat häntä ahdistavat. Kotiseutu kullankallis.

    VastaaPoista
  12. Laila,
    Kiitos, pidän siitä itsekin. Mieluisin maisema on kai itse kullakin se lapsuudesta tuttu ja syvälle tunnemuistiin ikuistunut.Ja nimenomaan kai siksi, että on joutunut vaihtamaan maisemaa eli muuttamaan eri syistä.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!