31. tammikuuta 2015

Talven, virusten ja kivun selätystä


Äkkiäpä tämä tammikuu meni. Koko blogi on jäänyt retuperälle. Läppäriin tunkeutui jokin virus. Tätä konetta on hoidettu melkein yhtä paljon kuin minua. Yritän nyt muistella sentään jotakin. On ollut monenlaista säätä, aurinkoakin yllättävän paljon tammikuuksi. On saanut ihailla paksun kuuran kuorruttamia puita.

Tammimarkkinoiden aikaan pakkanen pani parastaan täällä. Lunta on satanut liiaksi asti. Jopa kaupungin metsäladut jouduttiin sulkemaan, koska raskas tykkylumi katkoi havupuiden latvuksia ja oksia. Tänään oli vaihteeksi harmaampi päivä, mutta ei se estänyt ulkoilijoita. Puijon montussa oli hiihtäjiä taaperoista senioreihin.

Osuimme sinne kisojen aikaan. Oma hiihtoni on kävelynopeudella tapahtuvaa täpöttelyä paitsi alamäessä. Kiersin pesäpallostadionin lenkin. Se onnistui hyvän suksihuollon ansiosta. Nousin ylämäkeä hallitusti ns. suorilla. Silloin on voitelu kohdallaan, kun luistoa ei ole liikaa ja pito on varma. Mukava saada päivittäinen liikunta-annos muutoin kuin kävelemällä. Sekin on tosin ollut välistä hankalaa liukkauden takia. Mutta periksi ei anneta.



Kuuluttaja luetteli osin tuttuja nimiä ja harjoitushyppyjen pituudet olivat mielestäni aivan huippuja.  Yritin tietenkin ottaa kuvaa jostakin mäkikotkasta, mutta huonolla menestyksellä. Olen ennenkin todennut, että valokuvaaminen ja hiihto eivät tue toisiaan.

Pari vuotta sitten tulin ostaneeksi sellaiset monot, jotka soveltuvat sekä perinteiseen että luisteluhiihtoon. Päädyin kompromissiin, koska oikea nilkkani kaipaa tukea. Nyt kaipaan vanhoja matalia monojani. Nämä nykyiset ovat nauhoineen, vetoketjuineen ja tarrakiinnityksineen niin hankalat laittaa jalkaan, että pienelle hiihtolenkille ei tule oikein lähdetyksi. Odotan, että jäälle tulisi kovapohjainen tasainen latu.


Poikkesimme menomatkalla yhdessä urheiluliikkeessä etsimässä helpommin puettavia monoja. Siellä sitä sitten sai todeta taas kerran sen, miten aika lentää minusta ohi. Myyjä epäili, ettei siteisiini sopivia monoja enää ehkä löytyisi. Pitäisi siis vaihtaa myös siteet. Johtaako tämä siihen, että lopulta on ostettava koko paketti suksineen ja sauvoineen? Kyllähän nuo sauvat ovat jo ehtineet likaantua.


Kaikki kuvat ovat tammikuulta. Tuo alin on ehkä vaarallisimmasta tilanteesta liikenteessä. Siinähän on selvästi tukkirekka.

13 kommenttia:

  1. Näinhän se on. Aikoinaan minulle kävi niin, että vanhoilla järvisillä ja Y-siteillä ei enää mahtunut hiihtämään koneellisesti vedettyä latu-uraa Helsingin Keskuspuistossa. Tuosta yläkuvasta tykkään. Siitä voi hiiksiä Konttilan kautta Julkulaan, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Kyllä vain jokainen, joka hallitsee kehonsa hyvin. Lasku on melko jyrkkä. Autolla kävin tuolla ylhäällä ihailemassa tykkylunta, joka alhaalta on jo kadonnut. On ollut kaunis tammikuu. Nyt pyryttää lisää lunta täälläkin.

      Poista
    2. Täytyy vielä sanoa, että Puijonrinteen metsä on kauneimmillaan tykkylumen aikaan ja puut melkoisella rasituksella. Kaikki eivät kestä, varsinkaan männyt.

      Poista
  2. Hurja tuo sinun otsikkosi, kiteyttää hyvin tammikuun ankeuden! No, onneksi ollaan nyt lyhyessa helmikuussa ja sitten on jo maaliskuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SusuPetal,
      Sitä tuossa ihmettelinkin, miten pitkällä tätä vuotta jo olemme. Helmikuu ei tosin kovin heleänä näytä täällä alkavan, koska tuulee ja tuiskuttaa.

      Poista
  3. Virukset kiertää niin ihmisissä kuin koneissa, harmillisia kaikki.
    Hiihtämisestä on tullut erillinen tieteen haara. Kävin kerran urheiluliikkeessä katselemassa, josko ostaisi lapsenlapselle sukset. Menin ihan sekaisin myyjän kyselyistä, vasta olen ymmärtänyt, että luisteluun ja murtomaahiihtoon tarvitaan eri välineet.Jäi ostamatta.
    Onneksi vanhemmillani on vielä vanhat monot ja sukset varastossa, niillä voi vielä maalla vähän hiihdellä. Harvoin siellä talvella käyn, joten kelpaa hyvin taidoilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko,
      Välineurheilua hiihtäminen tuntuu jo olevan. Muistan kun ensimmäiset lasikuitusukset tulivat, niin niillä ei oikein tiennyt miten hiihtää, vaikka oli lapsesta saakka hiihdellyt. Nyt tuo selkä ei taida enää tykätä koko touhusta eikä käsissä ole voimaa. Hiki tulee jo pureutuessa.

      Poista
  4. Kaikenlaista tammikuuhusi on mahtunut, mutta talvi jatkuu. Tykkypuita minäkin hiihtoreissuilla ihailen ja kuvaan.
    Mulla on tullut hankittua hiihtovälineitä moneen sorttiin, jopa käytänkin niitä yhä. Tasapaino on harmittavasti huonontunut, joten alamäet pitää ottaa varman päälle, ei siis liikaa vauhtia.
    Kyllä urheiluvälikaupassa helposti koetetaan tyrkyttää ostamaan koko hela hoito. Monesti saa Salomonin SNS- ja Roffellan NNN-siteisiin monoja. Katso monokauppaan mennessä omien siteiden merkki. Se on tärkeintä tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Täällä Kuopiossa alhaalla puut ovat lumettomia nytkin, mutta Puijo on sen verran korkea, että siellä lumi säilyy puissa pitempään. On siellä toki tiheämpi metsäkin. Sinulla lunta riittää enemmän, vaikka ei Kuopion alueellakaan voi tänä talvena valittaa.

      Totta, että kauppiaat mielellään myyvät - aina. Näissä vanhoissa siteissäni on vain yksi poikkiraita. SNS on merkki ja uudemmissa on kaksi poikkirautaa, kärjessä ja keskellä. Siinä se ongelma tällä kertaa on.

      Poista
    2. Liisa

      Sulla on Suomi-Neuvostoliittoseuran siteet?

      Poista
    3. Kalevi,
      Salomon (ei mainos). Aikamoista seikkailua on ollut etsintä toistaiseksi. Viimeisimmässä urheiluliikkeessä sain tietää, että tuota Aimariille selittämääni ongelmaa ei olekaan.

      Tällä kertaa ei löytynyt omaa kokoani. Enää. Siispä vanhoista on nyt saksittu pois nilkan liikettä hankaloittava muoviosa pois. Koehiihtoa tai edes -kävelyä ei ole vielä tehty.

      Poista
  5. Liisa, pelottava rekkakuva! Ei olisi mukavaa kohdata moista kapealla, liukkaalla tiellä! Lunta on sadellut mukavasti tänä vuonna hiihtäjien hiihdellä. Pian sukset jalkaan ja ladulle, sillä kohta alkaa kevätaurinko paistella ja sulatella latuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Delilah,
      Tämä föhn-tuuli teki sitä täällä jo. Ehtivät juuri ajaa ladun jäälle ennen tätä lauhaa. Itselleni hiihtäminen ei enää taida sopia lainkaan. Olen viime yrityksen jälkeen joutunut taltuttamaan kipua kaikin mahdollisin konstein ja melko huonolla menestyksellä.

      Tuiskulla tien päällä noita rekkojen kohtaamisia ei voi välttää. On ennakoitava mitä on ennakoitavissa.

      Aurinkoista kevättä!

      Poista

Kommentoi sinäkin!