Tänä aamuna aurinko pilkisti pimennysverhon reunasta ensimmäisen kerran kukonlaulun aikaan. Sitten yllättäen nousi tai laskeutui sumu. Lämpötila oli aamupäivälenkin ajan nollassa tai peräti pakkasen puolella, koska tuuli on edelleen hyytävää aukeilla paikoilla. Usva katosi, mutta taivas pysyi päättäväisesti pilvessä siihen saakka kun palasin kotiin.
Pentti-myrsky natisutti rakenteita ja kaatoi siellä täällä joitakin puita. Sähkökatkoja oli myös. Miltei jokaisella kävelyretkellä löytyy uusia tuulenkaatoja. Taitaa maapallo pyöriä entistä vinhempaa vauhtia. Tai sitten se on tämä tandbergnauhuri-ilmiö. Elämän kelanauhan lyhetessä kelan pyörimisvauhti kiihtyy. Saattaa se katketakin. Vanhoilla tutuilla paikoilla luonnossa tuntee itsensä jotenkin pieneksi. Mikä nämä puut ja pensaat hetkessä kasvatti näin korkeiksi?
Etsisin mieluiten kauniita kevään merkkejä: sinivuokkoja, krookuksia, scilloja. Ainakin ensimmäiset oman pihan tulppaanin piipat ovat kadonneet jänöjussin suuhun. Lumeton vielä routainen maa on rujon näjöistä. Löydän mm. tyhjiä juomatölkkejä, karamellipapereita, pudonneita käsineitä, hylättyjen polkupyörien raatoja ja kokonaisen sohvan tästä aivan läheltä. Keneltä lie unohtunut?
Raivostuttavaa, kun ihmiset unohtavat sohviaan tuolla lailla.
VastaaPoistaTerveisiä kanalaan!
PoistaJopas on huonomuistista porukkaa myös siellä Pohjoi-Savossa. Täällä saaristossakin on muistisairaita enemmän kuin tarpeeksi.
Amalia,
PoistaNiin raivostuttaa. Suomalaiset ovat roskaavaa kansaa nykyisin. On se merkillistä, että jaksetaan raahata metsän suojassa olevalle parkkipaikalle vanha sohva. Eikö sitä samalla olisi voinut viedä sinne mihin pitääkin. Tuskin se on käsivoimin tuonne kannettu.
Kalevi,
PoistaKanalaanpa hyvinkin! Itsekin unohtelen asioita ja tavaroita silloin tällöin, mutta näitä metsään unohtuneita huonekaluja en jaksa ymmärtää. Tämä on ihan tietoista ympäristön roskaamista. Jo toinen lenkkimaastojen varrelta löytynyt kokonainen sohva. Edellinen oli joku vuosi sitten Poukamantien varressa. Tämän voisi hakea rantareitin varrelta.
Siis törkeetä. Kylmämäessä Haminalahdenpuoleisessa päässä oli, jollei ole vieläkin, laiton kaatopaikka ihan tien vieressä autonrenkaineen ja ruostuneine kodinkoneineen, ja Antikkalan golfkentän osaa kiertävän purupolun varrella oli vetisessä allikossa, osin veteen vajonneinaa, työtuoleja, kaikkina niinä vuosina, jolloin polulla kuljin. Kylmämäki on kai rakennettu uudestaan. Siellä olleet talot olivat enimmäkseen Pitkälahden sahan työntekijöiden asuntoja.
PoistaNo huh, roskaaminen on levinnyt sinnekin! Täällä sitä näkee kaikkialla, mutta että sielläkin. Ei kai ne kaatopaikkamaksut niin mielettömiä ole etteikö sinne voisi kuskata.
VastaaPoistaSirokko,
PoistaJa voisihan sitä sopia poistettavien tavaroiden viemisen kaatopaikalle naapurien kanssa samassa kuormassa, jos se hinnasta on kiinni. Niin kauan kuin näistä ei tule seuraamuksia, sama homma varmaankin jatkuu. Kaupunginosayhdistykset keräävät roskia talkoohommina. Siihenkin pitäisi keksiä jokin kone, niin alkaisi tapahtua. Piikkikin on hyvä, kun ei pysty kumartelemaan.
Ihmettelen aikaisia kukkijoita. Lumikellon olen kyllä nähnyt kukkivan hangenkin keskellä, mutta sinivuokkokin jo nyt.
VastaaPoistaSeita,
PoistaTämä sinivuokko on etelänpuoleisessa pihassa lämpimässä paikassa. Joskus menneinäkin vuosina se on ollut kukassa aprillipäivänä. En nyt muista vuotta. Rusakko ilmeisesti kävi syksyllä napsimassa kaikki lehdet isommasta kukkapehkosta. Nyt jännään, nousevatko kukkavanat silti. :)
Niin se on, että railosta voi ihmetellä vaikka pohjakiviä. Hieno kuva!
VastaaPoistaKevät sykähdyttää aina. Pihassamme kukkivat sinivuokkomättäät. Tämänviikkoisessa viileydessä ne kukkivat pitkään, nyt aurinko ei haalista sineä eikä riehaannuta liikaa.
Ellinoora,
PoistaKiitos. Pihassamme kukkii myös jo sinivuokko. Muuten ensimmäisen kertaan jo maalikuussa, mutta mättäästä ei voi puhua, sillä pupuset söivät syksyllä ne vihreät lehdet ja nyt jännityksellä odotan, nouseeko kukkavarret enää.
On ollut todella kylmää muutama päivä. Pohjoistuuli vaatii vielä talvivarusteet ulkoiluun, vaikka aurinko paistaa.
Liisa, suloisia nuo sinivuokkosi! Tuo sohvan raato pistää vihaksi. Tuommoisten vieminen luontoon on ympäristörikos!
VastaaPoistaEilen kantautui ensimmäisen kerran korviini peipposten laulu tänä keväänä. Mieskin kuuli, vaikka ei kaikkia linnunlauluja enää oikein kuule. Niin voimakkaasti viserrys puiden latvoista raikui. Lumi on jo kauan sitten sulanut täältä, mutta yöpakkaset hidastavat kevään etenemistä.
Veimme hautausmaalle narsisseja, mutta multa hautakiven edustalla oli jäässä. Ei auttanut muu kuin laittaa kukat muoviruukussaan maanpinnalle havujen keskelle. Ehkä ne pärjäävät hetken niinkin.
Saa nähdä, saanko viestin lähtemään. Anonyymi puuttuu nimivalikosta.
Delilah,
PoistaNuo sinivuokot ovat nyt kukassa, mutta muuten kevään eteneminen on tyssännyt melkein kokonaan. Lumeton maa, mutta ojat ovat umpijäässä kuin mitäkin laavavirtoja. Vapaata vettä on vasta siltojen alla ja paikoin purojen suilla. Viikonloppuna kaupunki "pesi" hiekat pois. Siinäkin hommassa nämä kylmät kelit ovat hankalia, koska kun routamaan päälle suihkutetaan vesi, niin sehän jäätyy ja sitten taas tarvittaisiin hiekkaa. Todella erikoinen kevät erikoisen talven jälkeen.
Toivottavasti narsissit kestävät. Itse en ole vielä ostanut.
Muutin asetuksista sen anonyymin pois, koska sain satoja roskakommentteja joku aika sitten. Nyt voisin kai kokeilla jo vaihtaa takaisin ja katsoa, jatkuuko sama spämmipommitus.
Aurinkoista kevättä!