Vielä(kin) on kesää jäljellä, jos tarkkailee puita, pensaita ja pientareita, kukkapenkeistä puhumattakaan. Viime viikolla satoi vain yhtenä yönä. Silloin vettä tuli kyllä reippaasti, heräsin saderyöppyjen rummutukseen. Vielä eilen kävelyllä suuri osa vastaantulijoista tai minut ohittaneista oli pukeutunut kesävaatteisiin, monet enimmäkseen mustiin urheiluasuihin. Eikä siinä mitään kunhan liikkuminen ei jää tekstiiliurheiluksi. Tänään kävi itselleni sillä tavalla, että omat urheilutekstiilini unohtuivat kylpylän suihkuhuoneen lokerikkoon. Hyvä muistutus näin Muistiviikon kampanjan Välitä muista alkajaisiksi.
Pyöräilijät, rullaluistelijat ja potkulautailijat näyttävät löytäneen uuden hyvän treenitien silloilla. Meitä apostolinkyydillä kulkevia näin eilen itseni lisäksi vain neljä. Siihen on laskettu mukaan yksi kalojen narraaja. Polkupyöräilijöitä näkyi kahta sorttia, hitaammin ajavat silmäilivät maisemia. Olivat ilmeisesti mökkiläisiä matkalla täydentämään ruokavarastojaan. Useimmat kyllä kiisivät kuin viimeistä päivää hienoissa varusteissaan.
Syksyn koputellessa ovella koko viime viikko on ollut hyvää aikaa puuhata ihan vain pihalla. Siirrellä pitkän kuuman kesän runsastuttamia tai ränsistyttämiä kasveja paikasta toiseen. Vuorenkilvistä osa pääsi takapihalle, jossa niitä ennen remonttia oli ollutkin. Tosin uuteen paikkaan. Ystävien pihalta on saatu uusia perennoja molemmille pihoille. Osa vielä kukkivina. Halla ei ole tässä kohtaa vielä käynyt. Sumuisia aamujakin on ollut vain kaksi. Viherkasvit ovat edelleen parvekkeella. Ahkeraliisat ja orvokit ja marketat ovat edelleen täydessä kukassa. Tulilatvakin on innostunut kukkimaan. Pyytää kai jo päästä sisälle.
Polkuja ja pihoja toki värittävät jo ensimmäiset puista pudonneet lehdet, mutta kaukaa katsoen Puijon rinne on vielä aika vihreä, tulleeko kunnon räiskyvää ruskaa lainkaan. Pientareilla sen sijaan kukkivat niin apilat ja sauniot kuin lupiinit jo toista kierrosta..
Vaikka unohdinkin uimapukuni väärään paikkaan, jotakin vielä muistan. Muistan kirjoittaneeni inkeriläisistä tänne blogiin postauksen yli 20 vuoden takaisista asioista. Mitä heille nyt kuuluu?
Ylen Areenassa on katsottavissa vielä 26 päivän ajan mielenkiintoinen Ulkolinjan dokumentti Jää hyvästi, Inkerinmaa. Koska Areenan ohjelmaa ei voi katsoa muualla kuin Suomessa, samoja asioita voi lukea Inkerin kulttuuriseuran sivustolta. Esim. puheenjohtaja Helena Miettisen kolumnin: Etninen siivous. Sitäkö se olikin?
Palsamikin on myöhäinen kukkija. Eivätkös kaikki kasvimme ole vierastulokkaita.
VastaaPoistaPS. Onpa Kuopiossa paljon Helena Miettisiä.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaJättipalsamia näkyy olevan vaikka kuinka paljon taas tänä syksynä. Niinhän ne ovat tulokkaita kaikki. Miksi niistä mahdetaan niin kovasti olla huolissaan? Palsamin kohdalla kyllä ymmärrän, koska olen nähnyt miten se valtaa esimerkiksi hakkuuaukon. Ja tuo aiemmin jossakin kuvissa ollut kanadanpiisku näkyy myös tehokkaasti tukahduttavan vieruskaverinsa. Kaipaan lapsuuden lyhyt- ja hentoheinäisiä kukkivia ketoja, mutta niihin kai ole enää paluuta.
Miettisiä on paljon, Savolaisia ja Korhosia myös. Tästä Helenasta en tiedä, mistä on kotoisin. Ihan vahingossa jouduin noille sivuille googlatessa.
Sielläpä on tosiaan vielä kovin kesäisen näköistä! Lähteissäni viikko sitten vain koivuissa näkyi muutama keltainen lehti, saapas nähdä riittääkö väriä syksyyn. Täällä alkaa luonto pikku hiljaa viheriöidä eka sateiden jäljiltä, toivommekin niin päin ettei kesä enää jatkuisi vaan antaisi tilaa syksylle.
VastaaPoistaSirokko,
PoistaKovin on tosiaan lämmintä vielä. Eilen illalla satoi sentään hiukan ja parissa päivässä ainakin lähipuut ovat punastuneet ja kellastuneet. Syksyn värit ovat kauniit. Kyllä se sielläkin syksyksi muuttuu.
Ihanasti jatkuu syksy edelleenkin ja aurinko paistaa. Siilit kopistelevat iltaisin portailla, eikä voisi olla kauneempaa syksyä.
VastaaPoistaMustis,
PoistaParhaillaan pilvistä ja tuulista, mutta lämpötila vielä 14! Siiliä en ole nähnyt koko kesänä, mutta oravia on paljon.
Viikonloppuna täällä oli syysmarkkinat ja samalla loppui kaunis kesäsää. Lähimmät koivut ovat vielä vihreitä, mutta niissä on myös keltaisia lehtiä.
VastaaPoistaOlivia,
PoistaTäällää sattui Elonkorjuumarkkinoille ja viikkoa myöhemmin olleelle Kalaryssäykselle kesäinen sää. Aamukastetta oli toki, mutta muuten ihmiset liikkuivat kesävaatteissa.
Nyt on jo huomattavasti värikkäämpää.
Me vanhat eletään syksyn jatkoaikaa.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaKaikella ja kaikilla on aikansa.
liisa
VastaaPoistaTämä HM häkyy olevan Inkerin kulttuuriseuran pj. Sukuhaaroissa äitini puolelta löytyy kaikkia mainitsemiasi nimiä ja Kakkisiakin. Miettiset astuivat sukuun Vehmersalmella.
Ensimmäiset kymmenen yleisintä sukunimeä Suomessa ovat yhtä lukuunottamatta -nen-päätteisiä. Sukututkimus olisi varmaan mielenkiintoista puuhaa. Äidin isän sukua on tutkittu eniten minun tietääkseni. Sinulla on muuten melko harvinainen sukunimi.
PoistaMeikäläiset lähtivät Seiskariin Muolaalta 1639 ja asuivat siellä talvisotaan asti. Muolaassa on Hotokan kylä. Nykyinen nimi varioitui ja vakiintui matkan varrella sen mukaan miten se manttaalikirjoihin ja lopulta kirkonkirjoihin merkittiin. Seiskarilaiset tuotiin ensin Kotkaan ja vietiin sieltä lounaissaaristoon. Välirauhan aikana saarelaiset eivät päässeet palaamaan kotisaarelleen, kuten kannakselaiset, vaan jäivät enimmältään Turun saaristoon. Isoisäni isä kuoli Kustavissa.
Poistapo. kuten kannakselaiset Karjan kannakselle
PoistaTäällä on ruska jo upea. Koivut muistuttavat kultasadetta, vihreä ja keltainen vuorottelevat niiden oksissa pitkinä raitoina kuin riippuvat kultasateen kukkatertut. Pihlajat ovat muuttuneet osittain punaiseksi ja maahan pudonneet haapojen lehdet hehkuvat monivärisinä. Liekö Lapin ruska kauniimpi, en ole sitä koskaan nähnyt.
VastaaPoistaLaila,
PoistaKuvauksesi perusteella siellä on kaunista. Onko pihlajissa marjoja? Täällä ei ole. Suomi on iso maa ja ruskakin tulee eri aikaa eri puolelle. Lapin ruskan veroista ei kai ole. Minäkään en ole koskaan ollut Lapissa juuri ruskan aikaan, kauan sitten kerran kesäkuussa ja kerran elokuussa. Onneksi on tuo televisio ja siellä on joskus ollut ruska-aikaan kuvattua ohjelmaa Lapista.
Liisa, mikä lie välivuosi pihlajilla. Niihin tuli hyvin vähän marjoja ja nekin vähät linnut linnut ovat ahmineet jo loppuun. Minäkin olen nähnyt Lapin vain kesällä ja loppusyksystä, jolloin lumi oli jo ehtinyt peittää ruskan alleen. Televisio on tosiaan hyvä kapine esittelemään sellaista, mitä muutoin emme koskaan ehkä näkisi.
Poista