Melkein helle kävi kaupungissa helluntaiviikonvaihteessa. Toivottavasti ei käy kuten viime kesänä. Helatorstain, joka oli vuosi sitten suunnilleen samaan aikaan kuin helluntai nyt, helle jäi kesän miltei ainoaksi lämpimäksi päiväksi. Vasta elokuun alussa oli toinen lämmin jakso.
Puutarhamyymälät pursuavat puita, pensaita, kukkia ja taimia ja tietenkin kaikkea muuta oheistuotetta. Olisi aika harkita, mitä kuumalle etupihalle oikein hankkisi kesäkukiksi. Varmaankin jotakin välimerellistä, jos vain vielä löytyy. Portulakka? Pelargoniat tietenkin. Pohjoisparvekkeen mikroilmasto muuttui koivun kadotessa niin, että huonekasvit eivät ole siellä enää turvassa auringon poltteelta. Eli tarvittaisiin paremmalla viherpeukalolla varustettu ihminen valitsemaan kukat sinnekin.
Porokeitto, tosin kaapista löytyvin raaka-ainein sovellettu (= riisuttu) versio, porisee parast´aikaa hellalla. Ei nyt satu olemaan kirsikkatomaatteja eikä jaksa lähteä hakemaan. Ja koska lipstikka työntää jo yli puolimetristä versoa, tuli mieleen lisätä sitäkin hiukan mausteeksi.
Käen tai oikeammin monen käen kukuntaa kuuntelimme mekin helluntaiviikonloppuna, saimme viettää ihania päiviä luonnon helmassa.
VastaaPoistaJoka puolella kukkui. :))
Täällä oli tosi helteistä perjantaista eiliseen saakka, tänään tuuli sai aikaan mukavemman olotilan. En ole helteen ystävä ollenkaan.
Rosina,
PoistaMitä vanhemmaksi tuln, sitä enemmän kaipaan luonnon rauhaan. Suuret tapahtumat ja ihmispaljous eivät ole hyväksi eikä helteetkään. Eilen katsoin kakkosen ajankohtaisohjelmasta Thaimaan suomalaisia eläkeläisiä. Tuntuivat hyvinkin tottuneen helteeseen.
Vilpoinen tuuli puhalteli täälläkin eilen, mutta aurinko paistoi.
Liperi minullakin rehottaa ja raparperi työntää kahta kukkavartta.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaAnteeksi viivästys vastaamisessa. Johtuu tavasta elää välillä ilman nettiä, siis reissusssa. Puuttuu mobiilit välineet.
Sama täällä: liperiä ja raparperia olisi jaettavaksi asti. Tuomi kukkii ja pihlaja aivan kohta.
Liisa, lemmikkisi on pukeutunut oikein juhlapukuun, pelkkä sininen ei ole riitänyt. Rentukat melkein häikäisevät loistollaan ja jokainen puu ja pensas tuntuu on täynnä linnun laulua. Oi ihana toukokuu! Eilen mökillä kuulin ensi kertaa käen tänä keväänä. Se oli aivan hullaantunut kukkumaan. Taisi laulaa laulamisen riemusta!
VastaaPoistaLaila,
PoistaNämä siniset lemmikit avautuvat eri sävyissä, valkoinen on valkoinen. Rentukoita näin valtavasti ojissa matkalla etelään ja takaisin. Olen vain päättänyt, että kamera saa olla rauhassa matkan aikana. Muuten ei matka edisty.
Pikkulintu oksallaan, lauleleepi riemuaan... ja kai niillä on jokin viestinnällinen tavoite. ;)
En tiedä, osaako nuorempi polvi vielä ihailla keväistä käen kukuntaa, mutta meille vanhemmille sen kuuleminen sykähdyttää joka vuosi.
VastaaPoistamm,
PoistaOikeassa olet. En ole kuullut nuorempien edes mainitsevan koko käkeä tänä(kään) keväänä.
Minulle se on iskostunut mieleen siitä, että äidilläni oli tapana laskea, kuinka monta kertaa käki kukahteli. Nyt mainitsemani käki oli siis citykäki.
Käen kukunta on yksi tärkeimmistä alkavan kesän merkeistä. On sitä vaan niin mukavaa kuulla.
VastaaPoistaSinulla on kesä viikkoa aikaisemmassa, mitä täällä, mutta aivan yks kaks kesä tännekin putkahti. Jopa hillan kukkia on näkynyt. Mustikan kukinta parhaimmillaan, kunpa vaan ei taas halla kävisi korjaamassa sadon ennen aikojaan.
Aimarii,
PoistaEilen tai tänään kuulin uutisista, että kesä on kaksi-kolme viikkoa liian aikaisessa. Siltä se myös tuntuu ja näyttää. Luonto osoittaa voimansa pitkän kylmän talven jälkeen.
Vaikka lämpö ja kukkaloisto ja valo ovat ihania, niin pihlaja saisi kukkia kyllä juhannuksen seutuun eikä toukokuun lopulla.
Tänään muuten söin kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat, tulivat Köyliöstä ja olivan lapsen nyrkin kokoisia.