Tyhmyydestä sakotetaan

 
Ennen lukioaikaa en ollut kuullutkaan slalom-suksista. Tuota sanaa silloin käytettiin. Muutamalla rinnakkaisluokkalaisella muistan olleen sellaiset. Pitkävuoren laskettelukeskus oli juuri valmistunut. Tavallisilla suksilla sinne ei kuitenkaan ollut menemistä.

Näin laskiaisena nousee mieleeni muisto, mikä ei todennäköisesti liity edes laskiaiseen, mutta mäenlaskuun kylläkin. Ehkä oli kyse ko. keskuksen avajaisista. Olisin tietenkin voinut vain sivusta ihmetellä mutkamäenlaskua. En muista, olinko ainoa, joka ei ymmärtänyt, että rinne olisi vaarallinen laskettava ilman jarrutusmahdollisuutta.  Ei ollut pulkkaa eikä kelkkaa. Ehkä olisi ollut vuokrattavia välineitä, mutta ei ollut rahaa. Oli vain aaltopahvipaloja.

Sellaisen päälle istahdin tyhmyyksissäni ja annoin mennä. Vauhti kiihtyi kiihtymistään. Kädeni pitivät kouristuksenomaisesti kiinni pahvin reunoista, koska kumpuileva rinne sai aikaan pyörimisliikkeen ja jarrutusyritykseni pahvin ja kenkien avulla vain nostattivat irtolunta. Hengitys salpautui kauhusta ja lumi tunkeutui vaatteiden sisälle. Ei ollut keksitty vielä näitä nykyajan kaikelta pahalta suojaavia teknisiä ulkoiluvaatteita. Onneksi ei käynyt sen hullummin. Hävetti. Ehkä tässä on perimmäinen syy siihen, etten ole koskaan laskettelusuksia jalkaani edes kokeillut.

 

Selkävaivaisena tämäkin muisto on noussut mieleen. Puolipökerryksissä palasin opiskelijakortteeriini enkä edes muista, uskalsinko kertoa, mitä tietämättömyys fysiikan laeista oli kielilinjalaiselle teettänyt.

Liukasta laskiaista kaikille, mutta älkää missään tapauksessa tehkö niin kuin minä tein. Ellette omista kunnollisia välineitä, pysykää kotona ja syökää vaikka laskiaispullia.